KEPOSTI

numero 3 elokuu 2001

Potkupostia Ketkupolkka ry:n jäsenille


EuroCup viikonloppu 17.-19.8.

Pyörät pyörimään ja jalat sätkimään ! Peräkkäisinä päivinä EuroCup Sprint, EuroCup Maraton ja Naisten Pyörähdys. Jos et potki niin tule toimitsijaksi. Merkkaa viikonloppu jo kalenteriisi ja tuo kaverisikin mukaan. Tarkemmat tiedot löydät kutsusta.

EuroCup Alpon pala kakkua

Alpo Kuusisto on jo ennen Helsingin kisaviikonloppua varmistanut tämän vuoden EuroCupin kokonaiskisan voittonsa. Alpolla on kasassa 195 pistettä, jota ei enää kukaan muu pysty saavuttamaan. Alpo kuittaa näin ollen Kickbike Worldwide OY:n lahjoittaman pääpalkinnon 1000 Euroa ja Millennium Racing mallin Kickbiken. Alpo on voittanut neljä viidestä käydystä osakilpailusta. Vain Belgian osakilpailussa pystyi Hannu Vierikko kukistamaan Alpon loppukirissä.

Cupissa toisena on ketkupolkkailija Ville Vickholm (147 p). Kakkossijan varmistaminen vaatii Villeltä vielä pallisijoja viimeisissä kisoissa, sillä kultakin osanottajalta lasketaan vain viisi parasta osakisaa seitsemästä loppupisteisiin. Ketkupolkkailijan kesäharjoittelu on sujunut kuitenkin hienosti kuten päiväkirjasta tässä lehdessä voi todeta, joten ei muillakaan ole helppoa kammeta itseään Cupin kakkoseksi.

Kolmannen sijan jakavat Tsekin Petr Pesta ja Hannu Vierikko (110 p), joista Hannulla on vain kolme osakisaa käytynä ja näin ollen hänellä on viime vuoden City Marathonin voittajana hyvät mahdollisuudet napata yksin tuo kolmostila. Kepolaisista mahtuvat kymmenen sakkiin lisäksi seitsemäntenä oleva Tomas Porthin (68p) jonka niskaan hengittää heinäkuussa hurjia otteita kansallisissa kisoissa esittänyt Jan Elmgren (62p).

Naisten puolella kenelläkään ei ole viittä osakilpailua suoritettuna, joten kuka tahansa saattaa lisätä pistetiliään merkittävästi. EuroCupin kokonaisvoiton kannalta onkin ratkaisevaa, kuinka moni kärkipään kilpailijoista saapuu stadiin viivalle. Viime vuonna Helsinki City Marathonin kakkosijan napannut Tsekin Marketa Stejrova (133 p) on vahvoilla, mutta kova hollantilaiskaksikko Tiny Hol (120 p) ja Hermien Koers (101 p) kärkkyy vain muutaman potkun päässä. Kepon toivo Annika Porthin (67 p.) on hienosti viidentenä mutta uhrasi omat mahdollisuutensa kokonaisvoittoon antaessaan kesken Plzenin kisan potkulautansa Tomasille tämän kärsittyä rengasrikon.

Tule todistamaan kuinka käy ja vaikkapa hankkimaan omia EuroCup pisteitä plakkariisi 17. ja 18. elokuuta.

Miksi ei HCM-potkulautailua ?

Moni on ihmetellyt miksei tämän vuoden EuroCup kisoja käydä lainkaan Eltsussa Helsinki City Maraton tapahtuman yhteydessä. Pääasiallinen syy tähän on se, ettei seuramme ole voinut katsoa saaneensa pääjärjestäjiltä riittävästi vastinetta siihen vaivaan nähden, mikä meille on aiheutunut. Olemme joutuneet hoitamaan runsaasti päätapahtuman järkkäilyihin liittyviä tehtäviä, toisaalta pääjärjestäjät eivät viime vuonna edes vaivautuneet tiedottamaan potkulautakisasta lehdistön suuntaan.

Myös omassa porukassa on kannustamisen varaa. Jos Kepolla olisi kevääseen mennessä ollut tiedossa parikymmentä vapaaehtoista toimitsijaa ja kisan junailijaa, olisimme saattaneet urakkaan ryhtyäkin. Koska potkulautakisan järjestelystä päävastuun on vuosi vuodelta kantanut yhä harvempi kepolainen, niin päätimme tänä vuonna järjestää kisat resurssiemme mukaan kevyemmällä organisaatiolla.

Kisaorganisaation aikaisempaa matalammasta profiilista huolimatta perjantai-illan sprintti Koillis-Helsingissä ja lauantain maraton Pohjois-Espoossa ovat urheilullisesti täyttä tavaraa. Vaikka niiden pääsarjat ovatkin EuroCupin osakilpailuja, molempiin tapahtumiin voivat kaikki ketkuttelijat osallistua. Jos et itse potki, niin tule toimitsijaksi. Edes parin tunnin uhrauksesi kesän päätapahtumamme vuoksi on Kepolle kullan arvoinen. Ilmoittaudu Kickbiken päämajaan p. 09-3883013 tai Kepostin toimitukseen p. 040-5655993.

Naisten Pyörähdys vanhaan malliin

Vaikka EuroCup siis siirtyykin sivummalle, niin Eltsun kentältä potkitaan kuitenkin jo perinteeksi muodostunut Naisten Pyörähdys, joka vuonna 2000 keräsi n. 50 tyttöä potkuttelemaan. Fiilis on joka kerta ollut mitä mahtavin, joten eiköhän kikkaristien rivi ole tänä vuonna vieläkin uljaampi.

Potkijattaria yhteenkokoavia tapahtumia on toistaiseksi vielä niin harvoin, että Naisten Pyörähdys 19.8. on suorastaan "must". Tapahtuma ei ole kilpailu, mutta toki kellottaminenkin on sallittua. Tapahtumasta lisätietoa Anne-Marialta p. 0400-501492 tai suoraan tapahtuman nettisivuilta www.naistenpyorahdys.fi.


Keponakka

Potkuttelijan ikioma ajastaika löytyy kalenterista www.kickbike.fi sekä joskus harvemmin päivittyvällä Kepon sivulta www.hut.fi/~akuusist/kepo, jossa voi myös liittyä Kepon sähköpostilistalle.

Kansainvälisistä kisoista tietoa myös kv. kelkkailu- ja lautailuliiton potkusivuilla. Sivut kehittynevät kesän aikana entistä ehompaan asuun.

Kepon omia kisoja ja noteeraustilaisuuksia järjestetään kelien, kiireen ja kunnon mukaan. Näistä tiukoista rutistuksista, kuten yhteislenkkien pitopaikoistakin, saat parhaiten tiedon Kepon sähköpostilistan kautta.

Kepon mestiksiä ennen EuroCuppia


Potkuttelu seikkailukisoissa

Vanhan ajan kunnon superottelun virtaviivaistetut versiot ovat alati kasvavien elämysmarkkinoiden siivellä saavuttaneet suosiota paitsi kestävyysurheilijoiden niin myös tiedotusvälineiden piirissä. Multisport-kisat, joita myös mediamogulit seikkailu-urheiluksi nimittävät, vaativat kilpailijoiltaan paitsi kuntoa niin myös monen kilpavälineen hallintaa kettinkirattaista melakaukaloihin.

Hannu ja Ville näyttävät potkun mallia seikkailijoille.

Vaikka alkuperäiset superottelun peruslajit suouinti, tukinkanto ja puunsahaus puuttuvatkin valitettavan usein nykymuotoisten moniottelujen ohjelmasta, niin yhä useammin potkukelkkailu tai -lautailu on Suomessa järjestettävien kisojen repertuaarissa mukana. Useimmiten potkuvälineet kisoihin on toimittanut Kickbike, lisäksi ainakin yhdessä kesän kisassa Pohjanmaalla on ajettu Eslan potkulaudalla. Osanottajat ovat olleet innoissaan ja moni on hankkinut Kickbiken ikiomaksi treenivälineeksi.

Naisten kärjen vauhti riittäisi KB-kisassakin korkealle.

Myös kriittisiä mielipiteitä potkuttelun ottamisesta mukaan multisporttiin on esitetty. Joidenkin mielestä se ei sovi maasto-olosuhteisiin, ja seikkailukisojen tuominen maantielle pilaa koko lajille ominaisen luonnonoloja vastaan taistelun periaatteen. Toisaalta jos potkuosuus viedään hankalaan maastoon niin se menettää vauhdikkaan perusilmeensä, kuten Ville, Alpo ja Jan joutuivat toteamaan kevättalven X-sprintissä Tampereella. Siellä kärkiporukka eteni potkukelkkailuosuuden viiden minuutin kilometrivauhtia pehmeällä tukkiuralla.

RocSportCupin kokonaisvoittoa tavoitteleva Riina Kaskentaus ei häviä potkussa kilpasisarilleen.

Nykyajan kovassa maailmassa ei kuitenkaan menesty jos ei pärjää myös asfaltilla. Elokuun viimeisenä viikonloppuna viikko EuroCupin ja Naisten Pyörähdyksen jälkeen käydään kuitenkin Helsingissä kaupunkisaikkailu City Challenge, jossa selviää ketkä ovat urbaaniviidakon valtiaat ja valtiattaret. Sunnuntaina 26.8 järjestettävään potkulautailuosuuden järjestelyitä hoitavat Ketkupolkka ja Kickbike. Järkkäreitä ja roudareita tarvitaan, tule siis sinäkin mukaan stadin suureen seikkailuun.

Hattulassa Kepon hattutemppu

Hattulassa järjestettiin helatorstaina hieno potkukisa. Kauniissa maalaismaisemissa Aulangon kautta kiertänyt maantiereitti oli noin 23 km pitkä. Kärkikolmikoksi muodostui odotetusti Alpo, Jan, ja Hannu. Alpo koetti matkalla nykäistä, mutta vajaa kilometri ennen maalia Hannu näytti kenellä on potku panssaria. Alpo ei saanut kiihdytettyä heti peesiin, jolloin myös tilannetta kyttäysasemista seuraillut Jan jäi ratkaisevasti voittotaistelusta. Takaa-ajajien kova loppuveto ei aivan riittänyt, vaan Hannu tuuletteli uuden sulan hattuunsa.

Leo Kallio pohtii etualalla miten Kepo pääsi karkuun.

Kisan osanottajajoukko ei koostunut pelkästään kepolaisista. Yllättävän kovaa potkua esitti pari vuotta sitten Vihavuoden kelkkakisoissa debytoinut Leo Kallio, joka alkumatkasta melkein pysyi kärkikolmikon vauhdissa mukana. Hannu oli nimittäin luvannut hänelle Kickbiken jos on kilometrin kohdalla keulassa. Epäonnisin osallistuja oli multiportteri Antti Lehtinen, jonka kumi puhkesi heti raivoisan startin jälkeen mikä pakotti palaamaan takaisin varikolle hakemaan varapyörää.

Minipotkulautojen aika ohi ?

Viime vuonna Amerikan ja Keski-Euroopan katukäytävät vallannut ja villinnyt pienipyöräisten kokoontaittuvien minipotkulautojen hyökyaalto ehti tänä keväänä Suomeenkin. Täällä päästiinkin nauttimaan ostajan markkinoista, minipotkulaudan on saattanut saada jopa alle satasella. Kysynnän jo muualla ollessa hiipumaan päin varastoon jääneitä pienipyöräisiä dumpattu tänne reunamaille jossa kysyntä oli kohtalaista vielä alkukesästä.

Potku-urheilun kannalta minipotkulautavillitys on ollut myönteistä siltä kannalta, että nuoriso mieltää potkimisen muodikkaaksi liikuntamuodoksi. Kickbikella potkuttelijan kohdatessaan hiphopjengit ovat päästelleet suustaan ihastuneita huudahduksia entisen räkänaurun sijaan. Moni aikuinenkin hoksaa mikä ero on pienellä halpalaudalla ja Kickbikella. Voisi kuvitella, että potkuhalu kasvaa potkiessa ja halpamallin hankkija innostuu vähän ajan kuluttua kunnon isopyöräisen potkulaudan käyttäjäksi.

Toisaalta, muotivillityksessä on myös haittapuolia. Yksi kunnon kuperkeikka saattaa viedä minipotkulaudan hankkineelta innon harrastaa koko lajia. Pienipyöräiset sopivat lähinnä tasaisille hyvin päällystetyille alustoille. Niiden potkuergonomia on etenkin isommalle ajajalle tehoton ja epämukava. Urheilukauppiaat eivät useinkaan näe eroa erilaisten potkulautamallien välillä, ja saattavat ryhtyä karsastamaan kaikkien potkulautojen myymistä negatiivista asiakaspalautetta saatuaan.

Pienipyöräisiin pätee sama perussääntö kuin Kickbikeen: käytä potkiessasi aina kypärää. Erityisesti lapset kannattaa opettaa ottamaan kypärän käyttö tavaksi. Tässä aikuisten esimerkki on ratkaisevassa asemassa. Lapsille on myös suunniteltu laadukkaita potkulautoja, esimerkkinä saksalainen Puky-mallisto. Potkuvarusteita hankkiessa kannattaa aina kääntyä asiantuntevan liikkeen puoleen.

Akseli Escartin tietää että potkiessa kypärä on kovan kundin tuntomerkki (Kuva Anne-Maria).

Liikenneministeriö tiedottaa

... vai epätiedottaa ? Kiirastorstaina 12.4. liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi tiedotteen otsikolla "Moottoroitu potkulauta on kielletty", joka löytyy kokonaisuudessaan ministeriön nettisivulta www.mintc.fi. Tiedotteen viimeinen aliotsikko kuuluu

Potkulautailija ei saa haitata jalankulkijoita

Potkulautailija (ja rullaluistelija) rinnastetaan laissa jalankulkijaan. Potkulautailija saa kulkea jalkakäytävällä, jos hän ei aiheuta huomattavaa haittaa jalankulkijoille. Muuten potkulautailijan on käytettävä pyörätietä tai ajoradan reunaa. Potkupyörää taas ei saa kuljettaa jalkakäytävällä. Potkupyöräilijä rinnastetaan polkupyöräilijään, joten hänen on ajettava pyörätiellä tai ajoradalla. Potkupyörä on polkupyörää muistuttava polkimeton ajoneuvo, jossa on iso eturengas ja pienempi takarengas.

Tiedotteen loppuosaan on valveutuneen potkuttelijan suhtauduttava varauksellisesti. Potkupyörän määritelmä rikkoo tavaramerkkilakia eikä kappale muutenkaan perustu mihinkään lakiin tai asetukseen. Yleensäkin potkittavia välineitä koskevat lait ja asetukset ovat sekä keskenään että käytännön kanssa ristiriitaisia. Oikeuden ennakkotapauksia säädösten tulkinnasta ei ole vielä olemassa.

Toistaiseksi tiettävästi ainoa Kickbikella sakkolapun saanut on Matti "Ukki" Ottela, joka kuittasi pikavoiton ihan aiheesta eli suojatien ylittämisestä päin punaisia. Jos sinua on sakotettu jalkakäytävällä ajamisesta niin ota yhteyttä toimitukseen, saatat saavuttaa voittosumman verran säästöä ja auttaa osaltasi lain tulkinnan selkiyttämisessä. Voit myös muuten vaan kertoa toimitukselle kokemuksiasi tai mielipiteitäsi potkuttelusta liikenteessä. Valmistelemme myös yhdessä potkulautailujärjestöjen ja yrittäjien kanssa muistiota ministeriölle, jotta vastaisuudessa siellä osattaisiin ottaa asiaseikat paremmin huomioon päätöksenteossa.

Otteita ketkupolkkailijan päiväkirjasta

Viikko 14 yht.11t55min 152km KB

KB-treenikauden alku. Pyrin myös parantelemaan ja sisäänajamaan juoksukuntoa kolmella tai neljällä juoksuharjoituksella viikossa. Toukokuussa ohjelmaani kuuluu muutama paikallinen ja minulle henkilökohtaisesti merkityksellinen juoksukilpailu. Tein kyseisen viikon lauantaina loistavan potkukelkkailuharjoituksen Korsmalmin pururadan jäisellä iljanteella. Harjoitus oli hyvä rytminvaihtoharjoitus lyhyine juoksupätkineen= 50min KB-harjoituksia yht 152km= 6.55t juoksua yht 3.20t= 48km, kuntopiiri + rappuharj.=50min

Viikko 15 yht.9t30min 125km KB

maLepo

ti OK Orientin suunnistajien testijuoksu Porvoossa. 4,5km maantiellä 14.59, nopein aika testissä, raju tosi rankka rutistus + verr = 1t, 14km

ti 45km palauttava KB-lenkki=2 t

to 37min reipas J + kuntopiiri ja rappuharjoitus 50min Pitkäperjantain 3t KB yhteislenkki Janin, Hannun ja Alpon seurassa. Sisälsi muutamia rajuja irtiottovetoja vastatuuleen. Lenkki suuntautui Tuusulaan ja seuraili osittain Tuusulanjärvenajojen kilpailureittiä. Matkaa kertyi noin 60km

la 45min KB + 15min J

su 15.4.2001 Talven viimeinen potkukelkkailuharjoitus piti käydä vetämässä räntäsateen jälkeen ihan periaatteesta Korsmalmin pururadalla. Muutama sentti räntää oli kertynyt pehmeän jään päälle joten keli oli varsin raskas.Tiukkoja mäkivetoja 4+2 x kaatopaikan purtsin nousu aikaan (1.25-1.18) 3.30:n lähdöllä. Alkuun ja loppuun 15min verr kelkankantojuoksua. Ei jaksanut vetää toista treeniä samana päivänä vaikka oli suunnitelmissa.

Viikko 16 yht.8t 103km KB

ma 1.10t reipas J

ti 2t KB 45km Hieronta

ke Lepo

to 20min verr Kevään eka tempotesti omalla testiradalla jolla viimesyksynä vedettiin ketkupolkkailijan juhlakisa kuten myös ensi syksynä. 10km (9,86km) 21.31 lokasuojat oli kiinnitettyinä ja Spinergy ei ollut käytössä + 30min verr

pe 45min J sis. maantiekisan pehmeällä hiekkatiellä 2km aikaan 6.35

la 1.25t KB= 31,5km vesisateessa + 4 C

su Länsiväyläjuoksu surkeahkosti 1.03.14, vain 2km kulki + verr = 1.30t

Viikko 17 yht.13.15t 230km KB

ma Lepo ja pieni flunssa

ti 2.45t KB 62km Pernajaan ja takaisin

ke 1.54t KB Loviisan lenkki 45km 23,4km/h

to 38min J + kuntopiiri ja raput 50min

pe 10km noteeraus 20.26!!! Oma ennätys parani 24sek. Kesävarustus ja Spinergy. +verr=1.25t

la aamu.39min J ip. 3t KB 66km Pernå-Forsby-Malmgård- kotio + 10min J, Oikeaa jalkapöytää aristaa

su 1t KB 23,3km + lyhyt testijuoksu 9.11min + 15min KB verr i. 25min J

Viikko 18 yht.7.35t 126,5km KB AVS 24,9km/h

ma 40min J + 35min kuntopiiri Hieronta

ti 2t KB 45km

ke Itä-Uudenmaan viestijuoksun karsinta 2km 6.42 + verr = 12km

to Santahaminan Multisport tapahtuma. 6,5km:n KB-osuus oli ensimmäisenä. Hannu oli nopein 13.26 itse tulin juoksuvaihtoon kolmantena ajalla 13.35 ennen itse Alpoa joka taisteli kisan kärjessä aina rullaluisteluosuuden loppuun saakka. Janin ja Alpon urhoollinen kisa "ammattilaisseikkailijoita" vastaan päättyi eksymiseen puutteellisesti merkityllä reitillä maastopyöräilyosuudella. Jan oli tosin jo juoksuosuudella juossut kanssani harhaan joten häntä ei tulosluettelossa olisi muutenkaan näkynyt. Alpon hienot edesottamukset kisassa noteerattiin tapahtuma-artikkelissa Juoksija-lehden tulospörssissä. Itse päätimme jo ennen kisaa Hannun kanssa puutteellisesti varustautuneina olla osallistumatta muille kuin KB- ja juoksuosuudelle. Päätöksiin vaikutti myös edessäoleva Grindstedin Eurocup-kilpailu.

pe Lepo Lento Köpikseen ja sieltä vuokra-autolla kuivin suin Jyllantiin Legolandin lähelle Grinstediin. Matkassa oli Mononen, Kuusisto, Vierikko ja Ketkupolkkailija. Kyyti oli kylmää Jyllantiin vievällä pitkällä sillalla kun auton sivuikkunat jäivät auki lukitussysteemin lukkiutuessa. Ratkaisu löytyi onneksi tuulisen sillanylityksen jälkeen.

Tähtipotkijat kokoontuivat Stjerne Tourin viivalle.

la Tasamaan tuulikilpailu ympyränmuotoisella kilpalenkillä. Matkaksi ilmoitettiin 50km mutta tarkasti kalibroimani mittari näytti maalissa 48,2km. Kilpailussa oli mukana 15 potkijaa. Kyllästyin 3min jälkeen Hollantilaisten hitaaseen vauhdinpitoon ja lähdin vetämään yli 30km/h myötätuuleen. Ryhmä supistui samantien neljän miehen Kepotiimiksi, mukana Tomas, Alpo, Hannu ja Ville. Yritin tosissani kovalla muutaman kilometrin mittaisella irtiotolla ratkaisua jo 10km:n kohdalla mutta yritys oli liian varhainen ja minut ajettiin vuorovedolla kiinni. Tomas Porthinin sain vedollani kuitenkin tippumaan. Hannu ja Alpo onnistuivat karkaamaan hyvin pian ajettuaan minut kiinni. Alpo karkasi Hannulta lukuisien kovien nykäysten jälkeen 20km:n kohdalla. Itse potkin tasaisella vauhdilla Hannun kiinni vastatuulessa 30km:n kohdalla jonka jälkeen jatkoimme yhtä matkaa aina maalisuoralle saakka Hannun peesaillessa minua mielin määrin. Yritin kovalla vedolla tiputtaa Mestaria 5km ennen maalia myötätuulessa mutta kuvio ei onnistunut enkä itsekään enää ollut tuoreimmillani. Maalissa eroa oli tavanomainen pyöränmitta. Alpo oli meitä kolme minuuttia edellä. Oma aikani oli 1.50.28. Tomas potki harmittavasti järjestäjien opastamana harhaan reitiltä ja mittariin kertyi matkaa noin 60km. Kisasta tuli hienoa raporttia Tanskan tv:ssä useaan otteeseen, mutta parasta ja pisintä ohjelmakoostetta emme ehtineet näkemään.

Tuborg sportdryck maistui rankan kisan jälkeen.

V.19 yht.10.35t 196km KB

ma 30min verr J sis. rentoja vetoja

ti 1.20t KB verryttely Lapinjärven joukkuetta kannustaen. Itse valmistauduin juoksemaan ankkurina ja eron kasvaessa kakkosjoukkueeseen eli Pernajaan kiire omaan vaihtoon aina väheni. Otin välillä Alpon metodien mukaisia juoksuspurtteja verryttelymielessä baikkia taluttaen. Juniorijuoksijat tarvitsivat monta kertaa opastusta mutkien oikaisuissa, joten uskon verryttelystäni olleen joukkueeellemme enemmän hyötyä kuin haittaa. Voitin ankkuriosuuden ajalla 10.42. Juoksu oli varsin vaikea, lauantain potkukisa painoi selvästi jaloissa.

ke 2.35t KB Loviisan keskustan kautta Valkon kioskille ja takaisin 56km

to LEPO

pe 45km Lov-lenkki 1.49t (24,4km/h!) Hieronta

la 37min J

su ip. 3.30t KB enimmäkseen hiekkateitä myöden Pernajan saaristoteille Lappnorriin.

V.20 yht.14t 244km KB

ma 38min J + kuntopiiri ja rappuharjoitus 50min

ti Testirata 20.07!!! Uusi oma ennätys, kääntö 9.59 ja Kuckubacken aikaan 3.09! + verryttelyt = 1.20t

ke 2.23t Valkon kioskille kuten viikko sitten, nyt 23,6km/h rennosti!!

to 52min reipas J 12,3km + 10min jalkojenheilutuskuntopiiri

pe 2.45t KB Pyhäjärven ympäri 64km 23km/h

la 2.05t KB 48km, loppuun 2 x 2100m 4.25 ja 4.30 + 2 x TB-nousu 850m 2.01 + 2.02 i. 38min J

su 2.15t KB enimmäkseen hitaalla alustalla, Kreivilän lenkki Mysmalmin kautta, kova tuuli + 9 C, väsytti.

V.21 yht. 11t 184km KB

ma 10min verr J lyhyt juoksutesti 9.05, Ennätysvauhtia + 15min verr J + 30min kuntopiiri ilman hyppelyjä i. hieronta

ti Loviisan lenkki KB 1.58t 45km

ke 30min verr J + jalanheilutukset

to Lapinjärven ympärijuoksu kulki heikosti eli 2.40min hitaammin kuin viime vuonna. 12,3km tuntuu nykyisillä kovaan potkukuntoon keskittyvillä valmennusmenetelmillä liian pitkältä. 10-15min jaksan rutistaa juosten jopa paremmin kuin koskaan ennen, mutten näillä juoksumäärillä yhtään pidempään, eli juoksukunnon maksimipuoli on parantunut intervallityyppisen ja lihaskuntoa korostavan harjoittelun ansiosta kun taas perus- ja vauhtikestävyyspuoli on heikentynyt. KB-harjoittelu on aina vaihtelevassa maastossa tehtynä intervallityyppistä kuten murtomaahiihtokin. Pääasia on kuitenkin että potkulautailukunto on parempi kuin koskaan ennen kaikkien ominaisuuksien suhteen. Kisan jälkeen hatutti. Olisi pitänyt lähteä Hattulaan KB-kisaan mutta kun oli kiertopalkinto puolustettavana niin ei kehdannut jäädä juoksukisasta pois.

pe 2.15t KB 49km sade ja raekuuroja matkalla Myrskylään ja takaisin, Koivalonmäki paluumatkalla aikaan 1.54.

la 1.15t maasto- ja krossi KB motocrossharjoitusradalla Alpon ja Hannun kanssa, hyvä tekniikkatreeni.

su 1.55t Loviisan lenkki uusilla viritetyillä kisakengillä. Tuntuivat turhan kovilta.

V.22 yht.11.55t 232km KB

ma 45nin kevyt KB + 55min kuntopiiri + rapputreeni

tiTestirata 21.06 ei kulkenut, kylmyys ja eilinen kuntopiiri hidasti, lisäksi uudet kisakengät tuntuivat liian kovilta kilpailuvauhdissa päkiöille.

ke 10min J + 2.56t KB 70km (23,8km/h) Pakaalle ja takaisin. Aika kovalta tuntunut harjoitus. Oikean jalan isovarpaan kynsi mustui.

to 39min J

pe Testirata 19.57!!! kääntö 9.56, Kuckubacken 3.06 + verr = 1.20t Vanhat Mizunot jaloissa. i. Hieronta

la Koulujen päättäjäiset. Potkupainotteisen kesäloman alku. i. 22,5km:n potkuttelu Loviisan Saltbodanille muita lomaa aloittelevia opettajia tapaamaan. i. 23.00 Potkuttelu takaisin.

su 24,5km kova vuorovetoharjoitus Tattarisuolla Alpon ja Hannun kanssa. Harjoitus toimi kenraalina Hengelon kisaan. 50.50min + verr. = 1.45t Laitoin Alpon ehdotuksesta uusiin kisakenkiin vanhojen lenkkareiden pohjalliset. Ratkaisu oli erinomainen. Iskunvaimennus on nyt niin hyvä että kengillä voi potkia kisavauhtia pidempäänkin.

V.22 yht. 10.20t 191km KB

ma Kunniakierros juosten Lapinjärven keskusurheilukentällä, reipas 15,1km/h

ti 2t KB Loviisan lenkki

ke Multisport Nurmijärvi. 2.30min J + 4,8km KB = 13.16

Alpo johti Nurmijärven seikkailukisaa vielä juoksun, potkulautailun ja rullaluistelun jälkeen ja jatkoi urheasti pitkälle maastopyöräilyosuuteen mutta heitti homman helteessä sikseen keskittyen Hengelon ja Middelkerken koitoksiin.

MATKAPÄIVÄKIRJA TROTTINETTE- TOUR CZ-NE-BE-LUX-DE-CZ

to 7.6 Lepo 2km:n matkalaukkuryynäystä lukuunottamatta. Viiden maissa Karel Cvalin oli minua Prahan lentokentällä vastassa. Karel oli tyhjentänyt Prahan opiskeluasuntonsa joten auto oli aika täynnä mutta saimme KB:n ja muut matkaromppeeni kuitenkin tungettua autoon. Suuntasimme Plzeniin Pestan perheen asunnolle. Ilta meni autoa pakatessa ja perjantain Hengelon reissua valmistellessa. Henkilöauton katolle asennettiin tukevasti viisi potkulautaa ja suksiboksi.

pe Hengeloon oli lähdössä mukava seurue eli Pestan veljekset Michal ja Petr, Marketa Stejrova, Karel Cvalin ja minä. Seitsemän aikaan aamulla lähdimme ajelemaan kohti Saksan rajaa. Rajamuodollisuuksista selvisimme hyvin. Edellisvuonna tullivirkailijat olivat tyhjentäneet Pestan auton ja tutkineet matkatavarat kun Petr kertoi matkakohteen olleen Hollanti. Nyt tullivirkailija vain totesi passit tarkastettuaan suomalaisvahvistuksen olevan autossa Tsekin maajoukkueen mukana. Reissu jatkui mukavan musiikin, mm. heavyorkesteri Arakainin ja evästaukojen tahdittamana Saksan halki. Tsekkiläiset kinkkuleivät sinapilla ryyditettyinä maistuivat hyviltä omenamehun tai oluen kanssa. Isäntäväki oli tehnyt maukkaat eväät. Saavuimme Hengeloon noin 1 1/2 t ennen starttia. Kilpailu oli mainio. Yleisöä oli mukavasti ja järjestelykoneisto toimi ammattimaisesti. Olisin vain kaivannut kierroslaskentaa ja ajanottoa niin homma olisi ollut "täydellinen", vaikka kriterium kilpailussa ajoilla ei suurta merkitystä olekaan. Yhdellä tai useammalla kierroksella ohittamamme kilpailijatkaan eivät aina osanneet riittävästi varoa nopeampiaan. Onneksi ei onnettomuuksia kapealla kilometrin mittaisella radalla sattunut. Alpo karkasi jälleen muulta joukolta hillittömällä irtiotollaan. Petr Pesta, Hannu Vierikko, Jan Elmgren ja Ville Vickholm muodostivat "pääjoukon". Yritimme suomalaisvoimin useaan otteeseen tiputtaa Petr`iä kyydistä muttemme onnistuneet eikä kukaan meistäkään tippunut vaikka kovia nykäyksiä tehtiin. Ratkaisu meni loppukiriin jossa kakkossijan kuittasi Vierikko. Elmgren oli kolmas ja itse onnistuin voittamaan Petr Pestan. Ilta jatkui korttelipyöräilykisoja seuraten ja Hengelon yötapahtuman tunnelmasta nauttien. Seuraava yö sujui Hengelon leirintäalueella teltassa nukkuen. Huomenna jatkaisimme Middelkerkeen Belgiaan Eurocupin kolmanteen osakisaan. Alpo sai kyydin Hollantilaisilta. Jan ja Hannu tulisivat junalla Belgiaan.

la Saavuimme hyvissä ajoin Brysselin jälkeisistä ketunlenkeistä huolimatta Middelkerken aurinkoisen idylliseen turistikaupunkiin ja rekistöröidyimme kilpailuun. Satuin torkkumaan siinä vaiheessa kun Petr tai Michal ajoi väärästä liittymästä Brusselissä eteläänpäin ja jouduimme ajamaan 30km ylimääräistä. Middelkerke on osa Belgian aurinkorannikkoa ja hotellit reunustavat kaunista hiekkarantaa. Lähin suurempi kaupunki on satamakaupunki Oostende. Kilpailureitti oli rakennettu Middelkerken Casinon kupeeseen rantabulevardille. 3,5km:n mittainen kierros seurasi illalla järjestettävän triathlonkilpailun juoksureittiä. Kilpailu käytiin kahdeksana kierroksena. Vauhti kisassa ei ollut ihan samaa luokkaa kuin perjantaina Hengelossa. Edellispäivän väsymyksen lisäksi kilpailijoiden vauhtia hidasti reitin molemmissa päissä olleet neulansilmäkäännökset. Itse kaaduin ensimmäisessä neulansilmässä kun radalla oli kuivunutta savea ja ruhjoin vasemman polven ja kyynärpään, mutta jatkoin kisaa. Ratakivetys oli erittäin sileä ja luulenkin että reitti olisi ollut erittäin hankala ja vaarallinen sadekelillä. Middelkerken kisassa pääjoukko oli pitkään suurempi kuin Hengelossa. Joukossa oli mukana nyt myös Karel Cvalin ja Michal Pesta. Loppukiritaistelussa oli kuitenkin samat miehet kuin Hengelossa. Hannu kuittasi loppukirin ennen Alpoa ja vielä hieman keskenkuntoista Elmgreniä. Itselleni jäi taas epäkiitollinen neljäs sija ja Petr oli viides. Kisan jälkeinen palkintojenjako jäi varmasti kaikkien kilpailijoiden mieliin. Palkinnot jaettiin Casinolla musiikin tahdissa ja tarjoilu pelasi. Kaikki kilpailijat saivat hienot punavalkoiset IKSA EURO-CUP t-paidat. Illalla seurasimme kovatasoista ja vauhdikasta varttimatkan triathlonkisaa. Tsekin potkumaajoukkue lähti kotiin valmistautumaan seuraavan viikonlopun vielä loistokkaampiin potkukilpailuihin. Lähetimme Alpon kanssa ylimääräiset tavarat tsekkien kyydissä Plzeniin ja pakkasimme safarivarustuksemme. Yön nukuimme Alpon kanssa teltassa Middelkerken edullisella leirintäalueella. Hannu ja Jan eivät olleet safarilla joten sofistikoitunut hotellimajoitus sopi heidän kuvioonsa paremmin.

su Hannu ja Jan matkustivat Suomeen. Aamulla kävimme Alpon kanssa kuokkimassa hollantilaisten potkuystäviemme aamiaisella. Hekin olivat yöpyneet leirintäalueella. Varsinainen, joskaan ei täysin oikeaoppinen safari oli alkamassa. Kerettiläiseksi safarin tekivät reitin katkaisevat lukuisat junakyydit. Lähdimme myötätuulen ja sateen siivittäminä potkimaan kaunista rantaa pitkin kohti Oostendea. Bulevardi jatkui pitkään ja mereltä puhaltava sivumyötäinen tuuli heitti hienoa hiekkaa katukivetykselle. Merellä oli korkea aallokko ja taivaalla kauniita pilvien ja auringonvalon muodostamia valoilmiöitä. Idyllisestä Oostenden satamakaupungista jatkoimme tyypillisissä hollantilais-belgialaisissa peltoalankomaisemissa navakassa myötätuulessa Bruggeen. Bruggeen saavuttaessa matkamittari näytti 42km. Nautimme Bruggessa maittavan amerikkalaisen pikaruokapäivällisen ihastellen Bruggen vanhan keskustan kaunista muuria ja arkkitehtuuria. Tintin shopissa oli myytävänä sarjakuvahahmoihin perustuva 20000mk maksava shakkilauta johon safaribudjettimme ei kuitenkaan ihan riittänyt. Bruggesta jatkoimme junalla Brysseliin bongaamaan pakollista nähtävyyttä. Aikamme pyörittyämme ja kyseltyämme löysimmekin Manneken Pissin. Arkkitehtonisesti varsin Bruggenkaltaisella keskusaukiolla söimme patonkipainotteisia eväitä. Aikamme Brysselissä pyörittyämme suuntasimme Napoleonin taisteluista kuuluisaan Waterloohon. Miellyttävien, rehevien puistomaisemien kautta saavuimme n. 30m korkealle maa-aineksesta kasatulle kukkulamonumentille. Kukulan päällä on suuri leijonapatsas ja kukkula palvelee näköalatornina taistelukentille. Näköalatorni oli tietysti suljettu yhdeksän aikaan illalla mutta se ei meitä häirinnyt. Kipusimme kukkulalle takavasemman kautta nauttimaan rose-viiniä ja vohveleita paikallisen valkohomejuuston kera. Taistelutantereen taakse laskeutuva ilta-aurinko ja raikkaan viileä tuuli piristi pick-nickiä. Monumenttia ympäröi viidenkymmenenmetrin säteellä mukava neliönmuotoinen kuusiaita jonka kupeessa oli hyvä telttailla. Yövyimme Englannin joukkojen vanhassa etulinjassa. Wellingtonin ja Blucherin joukot kukistivat Napoleonin lopullisesti näillä avoimilla kentillä 18.6.1815.

V.24 yht.23.05t 430km KB

ma Aamulla ennen näköalatornin avaamista ja paljastumistamme jatkoimme kohti Mont St Guilbertin rautatieasemaa. Asemapaikalle oli matkaa 20km mutta matka vei mukulakivireitistä johtuen paljon aikaa. Maisemallisesti reitti oli hieno, kauniita belgialaisia peltomaisemia, pieniä metsiköitä ja pikku maalaiskyliä maatiloineen. Vauhti tippui täristyksessä useaan otteeseen 10km:n tuntivauhtiin. Asemalta junailimme Jemeliin ja taival kohti Luxemburgin suurherttuakunnan teletappimaastoja saattoi alkaa. Seuraavana suurempana belgialaiskaupunkikohteena meillä oli Bastogne jonne matkaa Jemelistä oli 50km. Maisema muuttui pikkuhiljaa mäkisemmäksi ja päänsärkyni koveni. En ollut saanut aamukahviani ja kello läheni viittä. Tilanne korjaantui Bastognessa ruhtinaallisella grilliruokapäivällisellä, kahvilla ja coca-colalla. Reilun tunnin elpymisen ja tankkauksen jälkeen potkimme Luxemburgin rajalle. Rajanylitys sujui vauhdikkaasti alamäkeen eikä minkäänlaisia rajamuodollisuuksia ollut. Luxemburgissa käypää valuuttaa on Belgian frangi joka on arvoltaan identtinen Luxemburgin frangin kanssa. Luxemburg on puolet harvaanasutumpi maa kuin Belgia. Neliökilometrillä asuu keskimäärin vain 142 asukasta. Merkillepantavinta oli kaunis luonto ja erittäin hyväkuntoiset tiet sekä vähäinen liikenne ainakin valitsemillamme reiteillä. Luxemburgin osuus oli ehdottomasti maisemallisesti safarin parasta antia. Illan osuus oli varsin helppopotkuinen ja alamäkivoittoinen. 20 ensimmäistä kilometriä laskeuduimme rehevää sekametsän reunustamaa tietä seuraillen laaksoon Kautenbachin pikkukylään josta oli kymmenen kilometrin nousuvoittoinen osuus teletappimaisemiin. Hyvin hoidettu kukkulamaisema tuulisähkömyllyineen auringonlaskussa muistutti tosiaankin tutun lastenohjelman maisemaa. Teletappimaisemia seurasi jälleen samankaltainen laskuosuus kuin edellä ja laskeuduimme Viandenin klassisen kauniiseen linnakylään ja etsiydyimme paikalliseen retkeilymajaan. Päivän mittarilukema oli nyt 125km. Majan pihalla oli soitto ja pienoinen rellestys käynnissä. Ryhmä hollantilaisnuoria ohjaajineen tai opettajineen oli retkellä. Kun kymmenen jälkeen olimme respassa ei ensivastaanotto ollut kovin kohtelias. Vastaanoton rouva oli selvästi suivaantunut hollantilaisporukan meininkiin ja myöhäinen paikalletulomme ei ilahduttanut häntä. Meidän olisi pitänyt olla paikalla jo ennen kello yhdeksää. No, mukavampi naishenkilö otti ohjat käsiinsä ja toivotti meidät tervetulleeksi ja ensimmäisenkin äänensävy muuttui kun paljastui millä kulkuneuvoilla olimme liikenteessä. Kunnon suihku ja yö lakanoiden välissä teki tosiaankin terää kolmen telttayön jälkeen. Ennen nukkumaanmenoa hollantilaisopettaja kävi etukäteen pyytämässä anteeksi tulevan yön meteliä mikä huvitti. Itse ratkaisin ongelman veistämällä telttapatjastani korvatulpat. Tulpat toimivat varsin hyvin.

ti Maittavan aamiaisen jälkeen kävin ostamassa postikortteja jonka jälkeen potkimme solaa pitkin Luxemburgin ja Saksan rajaa seuraten myötätuulessa kauniissa Sauer-joen rantamaisemissa Echternachiin kortteja kirjoittamaan. Tunnin kirjoitustauon jälkeen ylitimme Saksan rajan ja potkimme Konzin ja Hermeskeilin kautta Heimbachin pikkukylään niitylle yöpymään. Matkaa kertyi tiistaina 125km. Päivä oli safarin rankin. Saksanpuoleinen maasto osoittautui erittäin mäkiseksi ja rankaksi varsinkin safarivarustuksella. Tiukkaa muutaman kilometrin mittaista ylämäkeä seurasi aina tiukka muutaman kilometrin alamäki. Mieleenpainuvin elämys oli erään laakson pohjalla pikkukylässä syöty tukeva pizza-ateria jota seurasi aikamoinen nousu-urakka. Oli höntti olo, joutui kävelemään välillä mutta matka eteni. Onneksi mäkisen mutta myötätuulivoittoisen päivän päätti jälleen pitkä alamäkiosuus.

ke Jo seitsemän aikaan aamulla kova "kaivinkoneen" ääni herätti minut. "Mitä ...... täällä kaivetaan tähän aikaan aamusta?" Alpolla on paremmat unenlahjat kuin minulla. Alpo nukkui vielä kun tukki. Alpo ei tarvinnut Viandenissakaan korvatulppia. Kun olimme purkaneet teltan ja jatkoimme maantielle paljastui että keskellä "korpea" jossa yövyimme oli metalliromunkierrätysverstas joka metelin aiheutti. Aamupotkiminen sujui ylämäkivoittoisella osuudella itselläni nihkeästi. 20km:n matka Kuseliin tuntui luvattoman pitkältä. Kuselissa ostimme halvat Regiobahn -liput ja söimme kahvilassa jonka jälkeen matkustimme Mannheimiin. Piti säästellä iltaa varten paukkuja. Illalla oli Tomaksen järjestämä Heidelberg -KillerWorkOut ohjelmassa. Mannheimin rautatieasemalta potkimme "vaistonvaraisesti" hienolle potkureitille. Reitti seurasi itse asiassa hyvin pitkälle rautatietä jonka jälkeen laskeuduimme paikallisen keski-ikäisen miehen opastamana peltoniittyjen yli Neckar- joen rantaan. Jokivarsi vei Heidelbergiin. Heidelbergin helteisessä keskustassa olin puhelimenvälityksellä yhteydessä kotiinpäin. Suomessa satoi kaatamalla. Oli kuulemma satanut jo muutaman päivän. Saavuimme neljän aikoihin Annikan ja Tomaksen kotiovelle. Molemmat olivat vielä töissä. Purimme safarivarustuksen ja odottelimme isäntäväkeä saapuvaksi. Tomas saapuikin varsin pian ja aloimme värkätä varustusta KWO:ta varten. Tomas kiinnitti madalluspalat omaan KB:iin. Me poistimme taakkatelineet omistamme ja pumppasimme kunnon kisapaineet renkaisiin. Seitsemän aikoihin pyykkikoneen täytön jälkeen lähdimme rajuihin ylämäkivetonoteerauksiin. Puolentunnin kapuamisen jälkeen saavuimme 1160m:n pituisen testiradan alkuun. Pystysuoraa nousua radalla oli 95m. Alkuosuus oli loivempi ja loppua kohden rata jyrkkeni. Lähdin itse matkaan ensimmäisenä. Mäki oli todella pirullinen. Kolmen minuutin potkimisen jälkeen homma oli täyttä TUSKAA! Hyvää tahtoharjoitusta. Loppuaika 4.50. Tomas lähti minuutin perääni rutistaen ennätyksestään 20 sekuntia. Nyt loppuaika oli 4.47. Sitten tuli Alpo The Animal 4.22. Käsittämätöntä! Koville otti eläimellinen puristus. Asfaltilla makoillessa ja palautellessa meni Alpollakin muutama minuutti. Ohi ajavat autoilijat kysyivät: "Onko mies hengenvaarassa ja tarvitaanko apua, mitä on sattunut?" Yksi noteeraus ei riittänyt, vielä piti kokea saman mäen koettelemukset yhteislähdöllä. Eihän tänne joka viikko pääse. Tomas aloitti kovinta vauhtia. Peesailin Tomasta puoleenväliin jonka jälkeen aloitin oman vetoni ja hetken päästä Alpo pyyhkäisi ohitseni: Loppuajat olivat nyt: Alpo 4.47., Ville 4.56 ja Tomas 5.11. Hengähdystauon jälkeen laskettelimme kylien kautta takaisin Heidelbergiin grillaamaan ja nauttimaan kauniista kesäillasta. Kiitos isäntäväelle. Mittarilukema oli keskiviikkona 89km.

to Erittäin hyvin nukutun yön ja aamun jälkeen heräilimme yhdentoista maissa ja aloimme valmistella lähtöä Plzeniin. Heidelbergin parhailla näköalapaikoilla käytyämme suuntasimme Tsekinmaalle päin. Määränpään lähestyessä satoi kaatamalla ja torstaille suunniteltu kevyt potkulenkki jäi tekemättä. Veimme varusteet leirintäalueelle ja ilta kahdeksalta Pesta s Partou järjesti Pesta's partyt. Eli pari viikkoa aikaisemmin oli juhlittu veljesten synttäreitä ja nimipäiviä ja tarjoiltavaa oli jäänyt runsaasti yli joten nyt oli hyvä järjestää puutarhakekkerit nuotionloimussa. Ilta meni miellyttävästi mukavassa tsekkiläisseurassa.

pe Shoppailua ja pyörimistä Plzenin keskustassa sekä sunnuntain kisareittiin tutustuminen illalla. Tsekeissä kannattaa käydä hyvin syömässä ulkona vähintään kaksi kertaa päivässä. Noudatimme ohjetta varsin hyvin kolmen päivän aikana. Mittarilukema 38km. Illalla tuli tehdyksi erittäin hyviä alamäkitekniikkaharjoitteita Tomaksen ja Alpon opastuksella.

Katuratakisassa oli 60 potkijaa (kuva Petr Vavrusa).

la Hieno, etten sanoisi loistavan erinomainen katuratakilpailu Plzenin keskustassa yleisön kannustaessa leveällä baanalla kilpailevia kolobeska- ja KB-miehiä sekä -naisia. Paikallis-tv:kin oli dokumentoimassa euroopanmestaruusstarttia. Hurjat tsekit; Ladislav Provod, Karel Cvalin, Michal ja Peter Pesta olivat kärkiryhmässä 8 kierrosta kymmenestä. Tsekit lähtivät tavanomaisen kovaa. Täysillä potkittuani saavutin kärkipaikan vasta noin 400m startin jälkeen ja vedin puolitoista kierrosta täysillä kärjessä jonka jälkeen Tomas veti suurimman osan kisasta apinan raivolla. Vauhti oli koko 10,6km:n kisan ajan hurjaa kärkinelikon loppuaikojen ollessa 20.06,1-20.07,3. Keskinopeus oli lähes 32km/h. Alpo voitti kiritaistelun, itse olin toinen niukasti Tomaksen edellä. Petr oli jälleen hienosti neljäs.

Palkintojenjako oli hienosti hoidettu (kuva Petr Vavrusa).

Alpo sai palkinnoksi pokaalin ja 3 litraa tsekkiläistä yrttilääkettä, toisesta ja kolmannesta sijasta lääkettä sai hieman vähemmän. Illalla oli potkujuhlat leirintäalueella.

su 22km:n kilpailu kaupungin kupeessa mäkisellä reitillä oli enemmän taktikointikisa kuin lauantaina. Vedimme ylämäet suht rauhallisesti ja rullasimme tsekeiltä karkuun aina alamäessä. Tomas kärsi rengasrikon heti kisan alussa ja menetti pelin. Itselläni kävi runkorikko2-3km:ä ennen maalia enkä kyennyt vastaamaan maahan laahavalla rungolla Ladislavin ja Petr´in loppuvetoon. Älkää poistako astinlautaa! Eroa Alpoon syntyi viimeisillä kilometreillä kokonainen minuutti. Duo-viestiin minulla ei ollut enää fiilistä osallistua. Alpo ja Tomas hoitivat homman kotiin. Juoksimme Tomaksen kanssa loppuverryttelyksi 5km matkan leirintäalueelle.

Kisailijoita oli maantien leveydeltä (kuva Petr Vavrusa).

Iltapäivällä ennen kotimatkan alkua Pestan perhe tarjosi meille maukkaan perinteisen tsekkiläisen päivällisen. Kysellessämme sopivaa majapaikkaa seuraavaksi yöksi Prahasta Petr tarttui heti puhelimeen ja soitti potkulautailija Jaroslav Tlapalle joka opiskelee Prahassa. Sanoimme hyvästit isäntäperheelle. Tomas ja Annika kyyditsi meidät rautatieasemalle. IC-lippu Prahaan maksoi kokonaiset 25mk/ 100km. Prahan asemalta suuntasimme Jaroslavin Alpolle puhelimessa antamien ohjeiden mukaisesti metrolla hänen opiskelija-asunnolleen. Jaroslavin sisko Marie Tlapova joka sijoittui Plzenin lauantaisessa kisassa kolmanneksi Annika Porthinin ja Marketa Stejrovan jälkeen asui viereisessä asunnossa. Marien tarjoaman aterian jälkeen suuntasimme Jaroslavin opastaman Prahan keskustaan nähtävyyksiä katsomaan. Keskusta oli iltavalaistuksessa todella kaunis. Vanha arkkitehtuuri on säilynyt kommunistivallanaikana hyvin kun uutta ei ole saatu rakennettua. 90-luvulla kuvattu historiallinen elokuva W.A.Mozartista on kuvattu Prahassa eikä Itävallassa juuri tästä syystä. Kävellessämme kohti presidentinpalatsia törmäsimme useisiin kerjäläisiin jotka harjoittelivat laskuasentoa. Muutenhan Praha on varsin siisti ja länsimaistunut kaupunki. Hintatasokin on turismista johtuen varsin kallis muuhun Tsekkiin verrattuna. Miellyttävän kaupunkikierroksen jälkeen palasimme Jaroslavin siistille ja modernille opiskelija-asunnolle elpymään. Kadulta katsottuna ja vielä eteiskäytävässäkään ei olisi arvannut kuinka hienoja kämppiä rakennus jossa asunto sijaitsi pitää sisällään.

ma Herätys viiden maissa, sitten lentokentälle ja kotiin. Illalla Lapinjärven urheilukentällä 3-seuraottelussa 1500m ja 400m. Aika väsyneen ja jäykänoloista. Reissun summa summarum. 8.6 - 17.6 =565km KB, josta 10. -13.6 = 409km + loistavia kisoja, kokemuksia, elämyksiä ja henkistä pääomaa. Lappträsk smile tuli kansainvälisissä potkupiireissä tutuksi.

V.25 yht. 8.15t 165km KB

Palauttava viikko. Keskiviikkona noteeraus 20.31, väsytti vielä. To Hieronta.

V.26 yht. 15.30t 288km KB

ma Testi 19.50!!!, Kääntö9.25, Kuckubacken 3.17. + verr 0 35km/ 1.30t

ti ap. 1.55t KB Ruotsinkylä-Kuninkaankylä-lenkki i. 38min J + kuntop. + rapputreeni

ke 1t kevyt KB 22km + hieronta

to Minisafari Puistolaan. 91km, tehokas aika 4.30t. Breikki Porvoossa Romssin terassilla.

pe Markkinapotkut Jämsässä. Omalta kohdalta kulki surkeasti.

la Uusi päivä. Multia Village Kickbiking 15,6km kulki paljon paremmin, sija kolmas. Jan aloitti voittoputkensa. Alpo kakkonen ja Hannu Neljäs.

su Minisafari Orimattilan Luhtikylästä Lapinjärvelle 58km helteessä. Alpo noteerasi uuden ennätyksen Koivalon mäessä 1.45. Itse noteerasin safarivarustusnoteerausennätyksen 2.03.

V.27 yht.15.10t 277,5km KB

ma ap. 2.20t KB 50km Saatoin Alpon Koskenkylään. Potkimme mukavia teitä Liljendalin kirkonkylän kautta Malmgårdiin ja sieltä hiekkatietä Koskenkylään. i. verr J + 4 x 100m J (14,4-13,6) + 200m 29,0 + 2 x 400m 1.03,3 ja 1.02,9 + verr J = 40min

ti ip. 2t KB Loviisan lenkki palauttaen 45km + 35min kuntopiiri, takareidet jumissa eilisestä juoksuhöykytyksestä

ke a. 1t KB 22,5km + hieronta

to i. klo 22.10 Rengas ja vannetestejä. Verryttelynomaista =40km. Laskin yhden min mittaisen alamäen 13 kertaa vertaillen Spinergyä ja käsintehtyä huipputuubia, tavallisen kilpaharjoitusvanteeseen ja avorenkaaseen. Testi varmisti aikaisemmat kokemukseni 1,3 - 1,7% erosta nopeudessa. Eli 10km:n matkalla yksin ajettuna Spinergy-yhdistelmä on noin 10-15 sekuntia nopeampi kuin vakiorengastus.

pe 15min uinti

Landepaukusta landepotkuun (kuva Anne-Maria).

la Lapinjärven landepotkut landemessujen yhteydessä Sjökullan siviilipalvelukeskuksessa käytiin reilun 2km:n mittaisella radalla. Onnistunut potkulautailukilpailu Alpon ikävästä poissaolosta huolimatta. Puoli tuntia + kierros kriterium toimi yleisöystävällisenä tapahtumana. Yleisön kovasta kannustuksesta huolimatta en onnistunut karkaamaan irtiotossani 10km:n kohdalla Janilta ja Hannulta. Onnistuin olemaan irti vaivoin reilun kieroksen jonka jälkeen Jan potki 30m:n raon väkisin kiinni. Kiinnioton jälkeen olin itse poikki ja pulassa. Maaliin selvisin kuitenkin parivaljakon tuntumassa 6 sekuntia jääneenä. Elmgren jatkoi voittoputkeaan kukistamalla Vierikon kovalla loppuriuhtaisullaan.

Janin ei tarvinnut kumartaa ketään (kuva Anne-Maria).

Matkaa kertyi 18,3km. Jan Elmgrenin voittoaika oli 37.57. Ilahduttavaa oli nähdä viivalla Keportteri Mononen, Ngugi Kinnunen ja Markus Porthin. Kisa ei täten jäänyt osanottajien puolesta aivan torsoksi. Uskon että koko kuusikko nautti tapahtuman hengestä.

Palkinnot jakoi pitäjän oma kranskulla (kuva Anne-Maria).

su Olin Kiskossa opiskelukaverini Markus Holmlundin kirittäjänä ja huoltajana varttimatkan triathlonkisassa. Aamulla ajoimme Keportterin kautta ja lainasin teltan. Huoltotehtävien jälkeen potkuttelin Kiskosta 80km:n matkan minisafarina Hankoon kauniissa kesäsäässä. Ex tempore safari oli erittäin onnistunut. Reittini kulki Kiskosta hiekkatietä myöten Aijalan kylän kautta Koskeen ja sieltä Svenskbyn kautta Tenholaan. Tenholassa kävin jätskillä. Haastattelin kioskinpitäjiä. Kioski oli toiminnassa ensimmäistä kesää ja avattu vappuna. Tenholan väki on ollut erittäin tyytyväistä jätskikioskin olemassaoloon. Koleasta keväästä huolimatta on kauppa kuuleman mukaan käynyt. Tenholasta potkutteluni jatkoi Prästkullan kautta Öbyhyn jossa kävin uimassa. Prästkullan ja Öbyn välillä yritin safarivarustuksessa seurata reipasvauhtista sunnuntaipyöräilijää. 10-15min kykenin mäkisellä hiekkatiellä pitämään näköetäisyyden jonka jälkeen kaveri karkasi. Samaisella välillä erehdyin puutteellisen maantiekartan ansiosta valitsemaan mökkitiereitin ja olin hetken hukassa mutta suuntavaisto ja tuuri toi minut takaisin Öbyn tielle. Mökkitie ei ollut hassumpi valinta maisemallisesti. Öbystä Hankoon päin potkiessani vastassani oli vilkas liikenne. Hangon regatta oli päättynyt. Tie oli myös huonossa kunnossa ja sepelipätkiä oli riittämiin. Kävinkin testaamassa uutta leveää rakenteilla olevaa tietä. Uudella asfaltilla KB rullasi mukavasti eikä häiritsevää liikennettä ollut. Saavuin Hankoon puoli yhdeksän maissa ja suuntasin sataman ravintolarantaan. Ravintolan edustan ruokalistaa selatessani aloin kuulla pihinää joka varmisti jääntini juuri kyseiseen pizzeriaan. Renkaat kestivät hyvin sepelihöykytyksen ennen Hankoa, mutta juhlijoiden jälkeensä jättämät lasinsirut olivat liikaa. Renkaan paikkaus sai odottaa vatsan täyttymistä. Hyvin syötyäni lähdin etsimään yöpymispaikkaa. Poikkesin muutamalle sivutielle Lappohjaan päin potkiessani mutta sopivia rantapaikkoja ei tahtonut löytyä. Mielenkiintoisin telttailupaikka oli rauhallinen Täktomin kappelin syrjäinen pikkupuisto jonne näin jälkiviisaana olisi kannattanut jäädä. Saavuin risteykseen jossa luki Breidablick- Folkhälsan, PRIVATOMRÅDE. Ei kun sinne. Piti käydä tarkistamassa potentiaalinen työpaikkani kesältä -96. Kävin nimittäin työpaikkahaastattelussa kyseisenä keväänä Folkhälsanilla. Minulle tarjottiin kesäleirijohtajan paikkaa mutta Venetsian safari ja KB-vuokraamo Turussa sekä kesäopiskelu ja triathlonharrastus veivät pidemmän korren. Pystytin teltan leirikeskuksen ja läheisen mökin väliselle "ei kenenkään maalle" puolen yön maissa. Paikka ei ollut kaislikkoisesta rannasta johtuen mitenkään optimaalinen. Mittarilukema 98km.

V.28 yht.17.20t 357km KB

ma Kymmenen maissa potkuttelin tunnin verran Lappohjaan jossa söin tuhdin yhdistetyn aamiaislounaan seisovasta pöydästä 35 markalla. Kakku ja kahvi kuului hintaan. Olin ensin aikeissa potkia baarin ohi mutta onneksi käännyin. Nälkä oli sen verran kova. Tylsää suurta tietä jatkoin Tammisaaren uimarannalle virvoittelemaan. Tammisaaren jälkeen alkoi päivän paras osuus Snappertunan ja Fagervikin kautta Inkooseen ja sieltä Kuninkaantiepätkiä seuraillen vastatuulessa Keportterin luo elpymään. Illalla oli mittarissa ikimuistoisen retkipäivän jälkeen 142km.

ti Lepo Entisen opiskelukaverin kyydissä Espoosta Lapinjärvelle.

ke i. Testirata 19.51!! Kääntö 10.07, Kuckubacken 2.57!!!

to 35min J + kuntopiiri ja raput 45min

pe 1t KB 23,8km

la Puruvesipyörähdys iloisessa seurassa yht. 79km Tehokas potkuaika 3.30t, loppuun reippaampaa potkua yksin.

Savonlinnan tytöt potkivat letkan keulassa kaupungin halki.

su 12km verr 20,1km Kesälahden tien tuntumasta Punkaharjun Shellille Alpon ja Janin kanssa kovaa aikaan 42.23 (28,4km/h). + 2.40t kevyttä ja reipasta soutuseuran saunalle Savonlinnaan. yht. 76km

V.29 yht.7.30t 137,5km KB

ma Lepo

ti i. Tattarisuolla 9 x 1040m /4.30min palautuksella viestiharjoitus Alpon ja Hannun kanssa. Ajat olivat noin 2.15 luokkaa. Hyödyllien harjoitus Sveitsin ja Italian viestikisoja silmälläpitäen. + verr = 21km

ke 2t KB Loviisan lenkki. Flegmaattista, painostava kostea keli, eilinen painoi myös jaloissa.

to 5min verr Testirata 20.31 (kääntö 9.49) Ukkosmyrsky sotki ja pilasi noteerauksen. Märät kilpakengät ei tahtonut pysyä jaloissa. + 35min verr + lyhyt juoksutesti ennätysvauhtia 8.57!!! + 5min verr J

pe a. 35min J + 40min kuntopiiri + hieronta

la Lepo

su ip. 48,6km Myrskylään ja takaisin kevyen reippaasti 2.02t (24,0km/h) Koivalon mäki paluumatkalla 1.48 rec.!

V.30 yht.12.40t 259.5km KB

Kesän ehkä paras tehoviikko.

ma i. Testirata 19.43!!! rec. Kääntö 9.58, Kuckubacken 3.03 + verr. =28km 1.10t

ti ap.2.33t KB Pernajan kirkolle ja tak. 62km 24,3km/h Paluumatkalla Loviisan suoralla raju yli 2km veto naismaastopyöräilijän peesissä. Ohitin neitosen pienessä myötäleessä, morjestin ja kuulin vastauksen "Oho!" Hetken päästä minut ohitettiin reippaasti, potkin raon apinanraivolla kiinni ja lyöttäydyin peesiin. Nopeusmittari näytti parhaimmillaan 35km/h ja olo tuntui tosi hapokkaalta. 2km:n jälkeen blondi kääntyi sivutielle. i. 32min tv J.

ke ap. 1.53t Ruotsinkylän-lenkki i. 23min J + kuntopiiri ja rapputreeni 45min Jalanheilutusharjoitteessa potkaisin vahingossa vasemman jalkaterän seinään ja isovarpaaseen ja keskivarpaaseen sattui aika pahasti. Onneksi ei kuitenkaan murtumia.

to ap. 1t KB isovarvasta säästellen 22km

pe 12.00 20min verr 42,13km noteeraus testiradalla aikaan 1.28.46 kovassa helteessä ja tuulessa. Kierrosajat 20.40, 20.40, 20.43, 20.36 ja lisälenkki 6.06. Käännösajat olivat haarukassa 9.43 - 9.35. Tuntui varsin hyvältä. (28,4km/h) ja toissapäivänä loukkaantunut jalkakaan ei vaivannut enää. + verr = 2t/ 53km

la i. 1t KB 24,5km

su i. 0.15verr. Viimesyksyinen Sjökullan testikolmio 2190m ennätyskyytiä 4.46 + 10min verr. + 10 x 800m Koivukujan suoralla myötätuuliavulla juoksulähdöllä ja karvalakkirengastuksella aikahaarukkaan (1.38-1.34) + verr = 30km/ 1.25t

Tähänastisen kesän summa summarum

Hannu ja Jan ovat hallinneet yhteislähtökisojen loppukirejä. Itse en ole vielä kireissä onnistunut. Matkallakaan en ole pystynyt Kepokaartilaisia pudottamaan kovista yrityksistä huolimatta. Alpo on ollut tähänastisen kilpailukauden kuningas ja EUROCUPIN valtias pitämällään kovalla ja nykivällä matkavauhdilla. Oma kesävauhtinikin on parantunut hurjasti edellisvuosista ja parannusta testiajoissa on tapahtunut jatkuvasti kesän mittaan. Potkiminen on mahdottoman hauskaa ja triathlonista luopuminen on ollut todella vapauttava kokemus. Jos olet tähän asti onnistunut luumuilemaan kotona, liity joukkoon.

Mielenkiinnolla lähdemme ensi viikolla testaamaan kansainvälistä viestivauhtia kolmimiehisjoukkueella Porthin-Vierikko-Vickholm Sveitsiin ja Italiaan.

Kepo viestivoittoihin alppimaisemissa

Sveitsin viestikisa käytiin Engelbergissä. Katurata oli tiukka 670 m pitkä kierros. Viestissä sallittiin vapaasti valittava määrä vaihtoja max. 3 hengen joukkueille. Kepo asetti viivalle kaksi kahden hengen joukkuetta, joista Ville/Hannu voittivat kisan reilun kierroksen ennen Sveitsiä ja Annika/Tomas tulivat neljänneksi pari kierrosta perässä tunnin kisassa. Pyöränkokorajoitusten vuoksi Kepo potki Kickbikella, jossa takapyörän kokoinen etupyörä oli viritetty jatkohaarukkaan. Todettakoon että juuri ennen Kepostin painoon menoa tekstiviesti kertoi voiton tulleen myös Italian puolella Aostan laaksossa Cerviniassa 4.8. jossa kisan pituus oli 1 h 24 min. Kisat olivat kovia ja Alppimaiden potkijat antoivat kelpo vastuksen. Ensi vuonna ohjelmaan on suunniteltu myös henkilökohtainen kilpailu.

Villen vinkit

Tämänkertaisen Kepostin valmennusvinkkinä on vanhan kunnon harjoitusseurantavälineen eli kellon käyttö. Kello on lahjomaton ja kertoo edistymisestä kun noteerauksia tehdään vakioreiteillä. Varsinkin kesäolosuhteissa kello on verraton väline. Talvellahan kelimuuttujat ovat huomattavasti merkitsevämmässä asemassa kuin kesällä. Yksin harjoitellessa tulee helposti lepsuiltua jos kello ei ole käytössä. Omasta harjoittelustani vielä sen verran että kesän tämänhetkinen 29.7 mittarilukema on 3600km:ä josta 10% on potkittu kilpailuvauhtia tai kovempaa. Harjoitusmenetelmä jossa määräharjoittelu suoritetaan osittain retkeilemällä rankoissa maastoissa varustus mukana ja jossa laatuharjoittelu kilpailujen ja testien muodossa ripotellaan joukkoon tuntuu toimivan hyvin. Alpo on sen jo aikaisemmin osoittanut. Triathlonurani aikana kävin joka kesä, lähes joka keskiviikko Porvoossa testaamassa polkupyörällä 11km tempona. Tänä kesänä olen soveltanut tuota testisysteemiä potkulautailussa. Olen noteerannut testikympin Loviisan tiellä kymmenen kertaa keskiarvoaikaan 20.21. Viime syksyinen ennätys oli 20.50.

Puruvesipyörähdys

Alkumatkan harmaus ei masentanut mahtavia maisemia.

Ei potkusanasto eikä palstatila riitä tarpeeksi kehumaan Suomen suven ainoaa Kickbike-tapahtumaa, joka kerää yhteen kaiken kokoiset, -kuntoiset ja -puoliset kikkaristit. Savonlinnasta Kesälahden majapaikan ja Punkaharjun kautta kiertävä reitti tuntui tänäkin vuonna alkumatkan suihkusta huolimatta hämmästyttävän keppoiselta maanmainiossa potkuseurassa. Ensi vuonna Puruvesipyörähdys on 13.-14.7.2002.

Aurinko paistoi porukan ilmeistä toisen päivän aamusella.


alamäkiajajat taiteili Anne-Maria


Lue potku-uutiset

Tuoreet tulokset ja tarinat tapahtumista löydät multiportteri Antti Lehtisen maanmainoista potkuutisista


Kepostin 4/2001 aineiston deadline 15.10. Kepostin kasaaminen perustuu potkuharrastajien avustuksiin, joten lähetä sinäkin juttua tai kuvia vaikka omista potkuretkistäsi.