KEPOSTI

Potkupostia Ketkupolkka ry:n jäsenille numero 3 Heinäkuu 2000


Mikä kumman Ketkupolkka ?

Ketkupolkka ry. on vuonna 1987 perustettu perusstadilainen potkukelkkailuseura. 1990-luvulla myös potkulautailu on tullut entistä näkyvämmin mukaan seuran toimintaan. Seuran jäsenet ovat alusta alkaen osallistuneet kaikkiin merkittäviin potkukelkkailukilpailuihin maailmassa aina Kanadaa myöten. Ketkupolkka on myös ollut mukana järjestämässä monia merkittäviä potkutapahtumia, joista ei vähäisimpänä mainittakoon Lillehammerin talviolympialaisten viralliset potkukelkkailunäytökset vuonna 1994.

Kepostin toimitus on pannut merkille, että Kepostin postituslistalla on paljon nimiä, joita ei ole kovin monessa seuran tapahtumassa näkynyt. Kepolaisia on kuitenkin jo kohta parisataa, joten potkuseuraa löytyy sitä haluaville. Vaikka kyseessä on yksilölaji, siitä voi nauttia mainiosti myös porukassa. Ketkupolkan toiminta on kaikille avointa, seuran tapahtumiin, tempauksiin ja kilpailuihin osallistumiseen ei vaadita maailmanmestarin potkukuntoa tai trikoosta pursuavaa pakaralihasta. Pikku ripaus reipasta kepohenkeä riittää!

Potkutteluharrastuksen aloittaminen on helppoa, sillä vauhtiin pääsee turvallisesti jo parin minuutin pikakurssin jälkeen. Laji ei myöskään vaadi harrastajaltaan kohtuuttoman suuria investointeja. Kilpapotkulautailijan tai -kelkkailijan varustuksen saa jo parilla tonnilla. Potkiminen on juoksua pehmeämpää ja monipuolisempaa, mutta yhtä lailla tehokasta ja kehittävää ruumiinharjoitusta. Toisaalta, talvisille ulkoilu- ja maanteille tai rosoisille luonnonjäille potkukelkkailu sopii usein hiihtoa tai luistelua mukavammin ja turvallisemmin. Jos haluaa uutta potkua liikuntaharrastukseensa, on potkulautailu tai -kelkkailu kerrassaan oivallinen vaihtoehto kun tekee mieli lähteä lenkille.


Ketkupolkka ry.

Jäsenmaksu aikuiset 50 FIM, nuoret alle 18 vuotta ja opiskelijat 20 FIM, koko perhe 100 FIM, kannatusjäsen 500 FIM.

Pankkitili Merita 142650-82829

Puheenjohtaja Hannu Vierikko p. 3883231, 040-5723432

Varapuheenjohtaja Alpo Kuusisto p. 040-5409219

Rahastonhoitaja Sami Siirilä p. 040-5168824

Keportteri Esa Mononen Aittatie 13 B 18 00390 Helsinki p.5482213, 040-5655993

Keposti 4/2000 deadline 30.10.


Sparkåkarens dröm

Sparkåkning är
solens röda nyanser på morgnar och kvällar
sparkåkaren, spikskor och sparkens smällar.

Naturen, landskapen och horisonten
kan ej förstås på den urbana fronten.
Stöttingen, isen och människan
skapar den unika känslan,
fästet när spikskor slår i isen och knakar
då isen vidgas till nya vakar.

Farten och takten är fri
i sparkåkarens lugna glid.
Foten pendlar fram och bak
och himlan är sparkåkarens tak.

I sparkåkarens paradis
finns det mycket snö och is.
Vägarna är utan sand och salt
okänt är också oljud och asfalt.
Livet är inte lika hetsig som i dag
då sparkåkaren tar sina starka tag
framåt längs snöiga vägar och spegelis.

I dag förstörs drömmen av avgasdis.

W. Mikael


Päivän maastovinkki: Nockalmstrasse

Tämä palsta on tarkoitettu KePo-miehille ja -naisille joiden potkureviiri ylettyy Kehä kolmosen ulkopuolellekin. Tällä kertaa maastovinkki tulee Itävallasta.

Nockalmstrasse sijaitsee kansallispuistossa nimeltään Nockberge, joka on juuri Villachin pohjoispuolella Kärntenin osavaltiossa Itävallassa. Innokkaimmille potkukelkkailijoille tuttu Weissensee on vain noin 50 km:n päässä. Autoilijoille tie on maksullinen, koska tie kulkee kansallispuistossa, mutta Kickbike kulkee ilmaiseksi. Nockalmstrassen alin kohta on noin 1000 m ja ylin kohta 2042 m merenpinnan yläpuolella. Tien pituus on n. 35 km.

Niinkuin saattaa arvata ovat maisemat Itävaltalaisessa kansallispuistossa aivan mahtavia. Kun lenkin alussa ollaan vain tuhannen metrin korkeudessa on tien molemmin puolin Suomesta tuttuja elementtejä niinkuin kuusi ja mänty. Ylämäkeä riittää sillä noustaan aina yli kahden tuhannen metrin korkeuteen; oikea "killer-workout”. Matkan varrella maasto muuttuu asteittain. Ruohikko lisääntyy samalla kuin puut harvenevat. Kauniita kukkia, esim Edelweiss, on tien reunassa ja lehmät liikkuvat vapaasti. Jotkut lehmät näyttävät heavy-metal-lehmiltä kun pitkät karvat roikkuvat silmien edessä.

Vielä vähän matkaa serpenttiiniä ja ollaan puurajan yläpuolella. Sivuille katsoessa näkyy monta vuoren huippua jotka ovat lumen ja jään peitteessä. Ilma alkaa oheta ja puuskutus lisääntyy. Huipulla on ihan viileätä, ainakin kymmenen astetta kylmempää kuin alhaalla. Lisävaatteet ovat todella tarpen kun ruvetaan kurvailemaan alamäkeä. Maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin aina kunnes alkaa toinen ylämäki. Taas 12% jyrkkä killer-workout... Tien varrella on monta taukopaikkaa ja kesken ylämäkeä on melkein pakko istua alas pöydän ääreen huilaamaan, puuskuttamaan ja ihailemaan maisemia. Toisen huipun jälkeen on sitten vain ihanan pitkä alamäki jäljellä.

KB mukaan lomamatkalle ja eikun nauttimaan! Tämän vinkin tarjosi teille Tomas & Annika Porthin.


PLzenin ja Leipzigin kevätkisat

Vuosituhannen ensimmäinen suuri kansainvälinen potkualutailukisa järjestettiin Tsekin tasavallassa Plzenin kaupungin pohjoislaidalla. Vaikka oli vasta toukokuun 13. päivä, eikä edes perjantai, meidän kalpeanaamojen näkövinkkelistä polttavan kuuma aurinko vaani tilaisuuttaa uuvuttaa ja kuihduttaa Kepon joukkuetta. Lähtörivistö oli varsin vaikuttava, kuten aina Tsekin Rollo-liigassa, kaikkien huutaessa ylimuistoista mantraa jota kukaan ulkomaalainen ei voi koskaan käsittää.

Pestan veljekset ystävineen olivat suunnitelleet turvallisen mutta silti vaativan kohtuullisen kaltevan kilparadan hyvin päällystetyille metsäisille asfalttiteille. maisemat olivat hieman kuin kotipuolessa, siksi ehkä isäntäväki ei saanut kunnon mahdollisuutta yllättää Kepon ykkösnyrkkiä. Alpo, Hannu ja Tomas ottivat kolmoisvoiton lauantain pitkän matkan kisassa jossa 7 km reitti potkittiin 4 kertaa. Kaikki kolme pääsivät reilustim alle tunnin rajan, jota pahimmat kilpakumppanit eivät pystyneet alittamaan.

Sunnuntain 7 km pikamatkalla Alpo kokeili yhtä paikillista Pesta's Partou potkulaudoista nähdäkseen onko taitavasti värkätty mutta kuitenkin hieman kömpelö konstruktio tasavertainen vastus Kickbikelle. Se olisi voinut olla, elleivät inhimilliset tekijät olis helpottaneet löytämään vastausta kysymykseen. Vaikka Hannu hyväksyi hymyillen tämän väliaikaisen Team Kickbiken hajaannuksen, hän sai lisää adrenaliinia vereensä edellisen illan kisapalaverissa yllinkyllin nautittujen revintoaineiden lisäksi.

Alpolla oli edellisen päivän voittajana etulyöntiasema väliaikalähdössä, sillä hän pääsi takaa-ajamaan Hannua puolen minuutin päässä. Hannu kuitenkin karkasi edeltä iskulla, joka ei jättänyt epäselvyytä sen enempää Kickbiken kun sen suunnittelijankaan potkukuntoisuudesta. Pestan veljekset olivat lähempänä kärkikolmikkoamme kuin pitkän matkan kisassa, mikä on lupaavaa tulevien kansainvälisten kisojen tasokkuutta ajatellen.

Mukava yllätys järjestäjiltä oli sprinttiviesti pikamatkan kisan jälkeen. Kaikki joukkueen kolme jäsentä potkivat kaksi kertaa kilometrin mittaisen osuuden. Ykkäsnyrkkimme pitivät helposti Pestat ystävineen takanaan. Sekaviestijoukkueemme ei ollut aivan yhtä vikkelä eikä onnekaskaan. Se julistettiin lopulta hävinneeksi loppukirissä juryn päätöksellä. Annika, joka oli hallinnut henkilökohtaisia naisten kisoja miltei mennen tullen, kelasi vinhasti kiinni Hollannin joukkueen Peterina-ankkurin johtoa. Ei hullumpi ratkaisu, Hollannin joukkue ansaitsikin lohtua koska kaikki heidän kisavaatteensa oli varastettu edellisenä yönä.

Kisan jälkeen Hannu lensi kotiin myymään muutaman Kickbiken ja Annika ajeli takaisin Heidelbergiin työhommiin. Muut kepolaiset osallistuivat lätkämestaruuden juhlintaan paikallisessa kapakassa ja kadulla. Seuraavana päivänä kolobezkaliiton puhis Petr Hub opasti autosafarimme Erzgebirge-vuorten etelärinteille, Karlovy Varyn kylpylälaupungin lähelle. Viikko vietettiin vältellen viereisessä Rogaine 2002 MM-maastossa harjoittelevien hollantilaisten NATO-joukkojen ristitulta, kiiveten mäenrinteitä Pestan veljesten kanssa ja nautiskellen upeista maisemista metsäisten vuorten vehreydessä.

Suunnitelmana oli potkia suurin osa matkasta Leipzigiin perjantaina 19. toukokuuta, mutta keljuiksi kehittyneet kelit keskeyttivät yrityksen. Alpo ja Tomas olivat litimärkiä ja kylmissään lasketeltuaan alas Oberwiesenthalista, ja eivät panneet pahakseen palautuspäivää ennen seuraavaa kisaa maailmankuululla messualueella, missä viikonloppuna oli nuorison pyörämessut.

Kyseessä oli ensi kerta, kun isäntäväkemme herttaisen innokkaan rouva Gisela Bidlingmaierin johdolla oli järjestämässä kansainvälisen tason potkukisaa, joten pientä konsultointia meidän taholtamme tarvittiin ennen kuin hommat rupesivat sujumaan. Lauantain kisa oli sprintti n. 120 m ovaaliradalla ison messuhallin keskellä. Kaarteet olivat tietysti turhan liukkaat mutta pienellä siivoamisella ja ehkä hieman onnellakin pahemmilta onnettomuuksilta vältyttiin. Kilpailu alkoi kahden kierroksen aika-ajolla, jonka jälkeen seurasi viiden kierroksen playoff-pudotuskisat kahden kilpailijan kerrallaan startatessa vastakkaisilta puolelta rataa.

Monien hurjien taistelujen jälkeen kolme neljästä finalistista oli kepolaisia. Loppukilpailumatka oli 10 kierrosta. Naiten finaalissa ystävämme Thijza Hollannista näytti aluksi saavan yliotteen Annikasta rohkean salamastarttinsa ansiosta, mutta joutui lopuksi antautumaan rutinoidulle sankarittarellemme. Miesten sähköisessä kisassa Alpo johti Hannua niukasti viimeisen kierroksen alkaessa. Maaliliput nousivat molemmilta puolilta rataa miltei yhtäaikaisesti, ja silminäkijöitä haastateltuaan tuomariston ratkaisu kallistui, kuinkas ollakaan, vanhan mestarin eduksi. Näin ollen Hannu otti pienen edun Alpoon Eurocup-pisteitä ajatellen.

Sunnuntain puolimaratonin reitti oli laadittu kiemurtelemaan valtavan messualueen hehtaarihallien siimeksessä. Tehtävä osoittautui hiukan turhan monimutkaiseksi jopa tarkkuuden mallimaassa, tai ehkä numerot vaihtoivat paikkaa viime hetkellä, sillä todellinen kisamatka oli lähellä 12 eikä 21 kilometriä. Alpo ja Hannu olivat juonitelleet joukkuetaktiikkaa alkumatkan passailun varaan, mutta joutuivat matkan hupenemisen havaittuaan karistamaan peesarit kannoiltaan. Koppis Multia-teamistä, joka oli lentänyt Tsekkeihin keskellä leiriviikkoamme, otti kolmannen sijan miltei yllättäen Hannun, joka ajoi ohi messuhallissa sijaitsevalle maalisuoralle johtavasta portista. Opastajaksi määrätty järkkäri kun oli vielä kahvilla kun kärki saapui viimeiseen mutkaan ...

Kokonaisuudessan reissu, tai toisilla reissut, oli aika onnistunut ja suositeltava lomanviettotavaksi. Tsekin Rollo-liigan viikonvaihteet ovat mainio potkuturismikohde jos suunnittelee lomamatkaa Keski-Eurooppaan. Myös saksalaiset olivat luoneet mukavan ilmapiirin kisoihinsa. Valitettavasti viime hetken uutiset 18. heinäkuuta kertovat ettei potkulautoja huolita tämän vuoden Berliinin maratonille, mutta ehkä parempi onni ensi vuonna.


Hengelon kortteliajot

Hollannin osakisa Hengelossa on saanut Eurocupin kalenterissa jo vakiintuneen aseman. Criterium-tyyppinen katuratakisa kaupungin keskustassa, jossa ammattipyöräilijät kilpailevat samall radalla potkukisan jälkeen, on houkutellut osanottajia useasta maasta jo kolmena vuonna. Myös tänä kesänä parhaat maat olivat edustettuina. Uutena ohjelmassa oli ensimmäisen kierroksen (n. 1 km) kirikilpailu omine tuloksineen.

Hannu sai tällä kertaa helpon voiton, sillä Jan joutui potkimaan puolityhjällä eturenkaalla kiireisen paikkausoperaation onnistuttua vain puolittain. Kuitenkin kaksoisvoitto sekä kiri- että kokonaiskisassa tuli Kepoon, sillä aivan tasainen reitti ei lie ollut tutuin mahdollinen lähinnä uhanneille tsekkiläisille Pestan veljeksille. Isäntämaan joukkue sai juhlia vain naisten sarjassa, missä Peterina vd Molen onnistui pitämään parhaat tsekkinaiset takanaan. Harmillisesti mukana ei ollut yhtään suomalaistyttöä tällä kertaa.


ME Suomen ulkopuolelle

Keportterilla oli mahdollisuus vierailla myös toisessa potkukisassa Alankomaissa. Maan pikamatkojen mestaruuskisat järjestettiin vanhassa Kampenin hansakaupungissa. Merkittävä, melkeinpä historiallinen uroteko tapahtui näissä kisoissa. Tiny Hol riisti maailman nopeimman ajan 1000 m matkalla Suomen rajojen ulkopuolelle potkimalla 2.11.6. Entinen enn'tys 2.19 oli Reetta Matsin nimissä vuodelta 1997. Kovia aikoja tehtiin myös naisten 200 ja 500 m matkoilla, vaikka vertailua haittaa se, ettei kyseisiä matkoja ole potkittu potkulaudalla muualla valvotuissa olosuhteissa. Naisten taso oli kova, sillä voittoajat olivat alle 10 % miesten aikoja hitaampia. Tuo maaginen raja kuvastaa monessa muussa lajissa suurinpiirtein sukupuolten välisen tulostason eron. Yleisesti ottaen kisatapahtuma oli kodikas mutta kilpailullinen. Lähes 30 reipasta osanottajaa, taitavat toimitsijat ja kannustava yleisö loivat iloisen ilmapiirin.


Potkien yli Juutinrauman

Kello on hiukan yli 4 sunnuntai-aamuna utuisen autereisessa Kööpenhaminassa kesäkuun alussa. Kaupungilla kapakoista palaajat ovat vielä riemukkaalla juhlatuulella, ja kaulailevat toisiaan kuningattaren linnan edessä. Mietimme mahtaako Annikan ja Tomasin häissä meno olla samaan aikaan yhtä railakasta. Iloinen seurue tukkii hetkeksi tien pyöräilijöiltä, jotka ovat matkalla kohti kaakkoisia kaupunginosia. Seuraamme perässä ja parkkeeraamme rantabulevardille. Kickbiket ketkuttelukuntoon. Porukkamme suuntaa vapaassa jonomuodostelmassa Tanskan KB-puuhamiehen Peter Iversenin jakamiin www.kickbike.dk T-paitoihin sonnustautuneina juhlakentän ohi kohti rantaa.

Iskujoukkomme on 25 potkijaa, josta 4 kepolaista ja 5 Savonlinnan Kickbike-klubista, muut tanskalaisia, saksalaisia ja hollantilaisia. Sadat satulassa istuvat siltapyöräilytapahtumaan osallistujat ihmettelevät, kun letkeä letkamme sukeltaa laskuasennossa meren alle. Onneksi emme kastu, sillä edessä on 4 km suoraa ja leveää moottoritietunnelia. Vauhti on melkoinen, kunnes paluu maan pinnalle alkaa tuntua pohkeissa. Tunnelista päästyämme jatkavat pippurisimmat potkijat reipasta jalan heilutusta keinotekoisella Pepparholmenin saarella. Kiireettömämpi turistiporukka jää ihmettelemään Tanskan uutta itäistä uloketta ja edessä häämöttävää mahtavaa pylväsrakennelmaa, jonne reipas länsituuli työntää tasaista kaksipyöräisten virtaa.

Sillalla käy melkoinen vilske, korkeimmalle kohdalle moni fillaroitsija jää lepäilemään ja haistelemaan aamunkirpeää meri-ilmaa. Muutamalla on skumppapullo korkattuna. Keportteri jakaa muutaman KB-mainoksen kiinnostuneille, eikä ehdi montaa tovia lasketella Ruotsiin päin, kun jo kilpasarjan kärki puskee takaisinpäin vastatuuleen ja ylämäkeen. Pari pyöräilijää huutaa kannustavia iskulauseita tanskaksi. Janin tahti kiihtyy silmin nähden valokuvaajan huomatessaan. Ohittaessaan polkijoita Jan riuhtoo pari metriä irti Hannusta. Liekö kova veto kostautunut kun kuulemma loppuriuhtaisussa Hannu pääsi taas kerran yllättämään.

Seuraavina vastaan tulevat Saksan KB-puuhamies Michael Schraudy, Kepon musta hevonen Ngugi ja parin sporttisen näköisen tanskalaiskaverin jälkeen Peska Savonlinnasta, joka reippaasti piti lupauksensa olla päästämättä muita tyttöjä edelleen. Iloisia potkuttelijoita valuu vastaan tasaisin välimatkoin. Pikku hiljaa alkaa vastaranta häämöttää, maa joka tanskalaisten mielestä on äärimmäisen tylsä ja täynnä ilonpilaajia. Niinpä suoritamme mahdollisimman pikaisen pyörähdyksen juuri ja juuri Ruotsin mantereella, sijaitsevalla kääntöpaikalla, ja käännymme vasten suolaista tuulta takaisin kohti Pippurisaarta moottoritien vastakkaista puolta. Koska kevyen liikenteen väylä olisi maksanut miljardin lisää siltaprojektiin, olemme ensimmäiset ja viimeiset jotka Juutinrauman potkien saivat ylittää. Milloinkahan Helsinki-Tallinna siltatunnelihanke pyörähtää käyntiin ?


Puruvesipyörähdys

Kun musta maija kurvasi Savonlinnan Kunto-Sammon eteen puhuttelemaan äänekkäästi kikattavia kikkaristeja, saattoi äkkinäinen kuvitella, että nyt vietiin yleistä hämminkiä lietsoneita potkuagitaattoreita linnasta linnaan. Vaan eipä mitä, lupsakkaasti konstaapelit asettuivat maijoinensa potkuletkan eteen ja pian kikkarit (siis Kickbiket savon kielellä) kurvasivat torin kulmalta aamulörtsyjä leipäläpeensä laittelevien oopperavieraiden ihmetykseksi. Kaupungin laitamille päästyämme poliisit viittoilivat meidät eteenpäin kohti Kerimäen tietä, jonne venyvä letka suuntasi leppeän laitavastaisen tuulen puhaltaessa Kickbike Savonlinna ry:n kaikille jakamat "Liikettä Niveliin " paidat täyteen alati lämpenevää kesäilmaa.

Huoltopisteitä reitillä oli peninkulman välein mukavissa paikoissa, kuten maailman suurimman puukirkon parkkipaikalla. Huoltoautot ajelivat eestaas huolehtien ettei kenenkään tarvinnut jäädä tien poskeen rengasrikon tai muun haaverin sattuessa. Maratonin kohdalla sai rauhassa syödä ja pulahtaa muikun lailla Puruveteen, mikä olikin tervetullut viilennys lämpötilan lähennellessä 30 asteen lukemia. Silmäkulmasta saattoi jopa vaivihkaa panna merkille, että pyörähdyksellä enemmistönä olleet tyttöpotkijat sovelsivat vaatetustaan kelin mukaisesti.

Kiirettä ei ollut, vaikka perillä Kesälahdella Karjalan Kievarissa 83 km jälkeen odottikin janojuoma, savusauna ja rantakalailta. Muikkuja keiteltiin isossa kattilassa ja lettutaikinaakin oli kunnon pönikät, joten kaikille riitti tankkausaineita seuraavaa päiväetappia varten. Illan kemujen keskellä katsoimme kymppiuutiset, jossa muun reippailun ohessa potkuteltiin parisataa kilometriä pohjoisempana Lieksan maisemissa Carelian Odyssey-seikkailukisassa.

Maittavan aamupalan jälkeen porukka ryhmittyi potrettiin ennen starttia kohti Punkaharjun maalauksellisia maisemia. Hämmästyttävän pirteästi porukka potkutteli takaisin kohti Savonmaata, pääletkan vauhti tuntui vain kiihtyvän edellispäivästä myötätuulen ja vilpoisamman lämpötilan johdosta. Eipä ehditty kuitenkaan potkia kuin vähän toistakymppiä, kun sattui matkan pahin haaveri. Karoliinan kengännauha takertui etupyörän kiinnikkeisiin, mistä seuranneen mahalaskun saldoksi tuli musta silmä, pattipolvi ja Brysselin matkan vaihtuminen poliklinikkareissuksi ... sekä selittely kotona Markolle mitä tulikaan hurjasteltua. Opetukseksi kaikille Kepostin lukijoille: sido kengännauhat hyvin lyhyiksi kun lähdet kikkailemaan !

Ennen viimeistä kirietappia, jossa Vierikon perhe kisaili maakunnan parhaan rullaluistelijan kanssa, teimme pikaisen opastetun kierroksen Tanhuvaaran urheiluopistolla, josta innokkaimmat rupesivat jo kaavailemaan uutta suurta potkuvalmennuskeskusta. Perillä Savonlinnan soutajien majalla meitä odotti kuuma sauna ja kylmä uimavesi aivan Olavinlinnaa vastapäätä. Tutustuimme myös rannassa olleisiin kirkkoveneisiin, ensi kesänä sitten sovimme tekevämme kaupunkikierroksen noilla sutjakoilla vempaimilla. Koko tapahtuma oli niin onnistunut, että kannattaa varata kalenterista jo nyt viikonloppu 14.-15.7.2001. Kikkarit kehiin ja Puruvettä pyörähtämään !


Alpon terveiset Alpeilta 18.7.

Kirjoittelen taalta Sveitsin Sierresta. Kylailen aikanaan sita Sierren 24 tunnin kisaa jarjestaneen kaverin luona. Valitettavasti homma on taalla aikalailla kuollut. Ei todellisia harrastajia. Aikanaan kovia kuin Petajavedella. 660 kilometrin lukemat vaikuttavat ihan oikeilta. Monelta taholta olen kuullut samanlaisista tuloksista ja Italiaanojen taso ja sijoitukset naissa kisoissa tukevat vaitteita.

Niin, Italiaanojen taso: Federico (yksi puuhamiehista ja nettisivujen tekija) 29 vuotias ja potkutasoltaan nuori Antti Lehtinen? Kaupungilla potkittiin valilla aika vauhtia ja mittarini kertoi etta on 32km/h lasissa. Kilometrin jalkeen alkaa kuitenkin piiputtaa kun ei ole ikina kisoissa yli kilometrin yhtajaksoista matkaa. Vaan naita viesteja siis. Ei koskaan henk.kohtaisia. Tekniikka tasaisella hyva, ei moittimista (samaa ei voi sanoa kaikista Italian kavereista) mutta kuten arvata saattaa, ei kovinkaan hyva rytmin/tekniikanvaihtokyky. 100m kellon kanssa kuitenkin Federico 14.03 / minulla 14.30 (Ajettiin molemmat seka Kickbikella etta monopattinolla). Minulla toki takana reippaasti kilometreja joten nopea potku ei kulje aivan optimaalisesti.

Team Perrin/Yeti: Italian urheilutiimi jossa 2 nuorta kovaa urheilijaa. Eivat kuitenkaan paatoimisia potkijoita. Hieman Federicoa kovempia kovemman fysiikan ansiosta. Tekniikka heikompi. Toinen (Stefano) tulee kaymaan Suomeen syyskuussa. Jarjestetaan koulutuspaiva. Kokonaisuudessaan ehka 4 kovaa potkijaa jotka eivat kuitenkaan parjaa ykkosnyrkille pitkilla matkoilla. Siis Pestojen tasoa tai hieman heikompia. + 4 melkein saman tason kaveria. Loput kayvat kisoissa vaan tapaamassa kavereita. Taalla on nyt lomakausi joten suurin osa miehista oli teilla tietymattomilla (ei kannykoita).

Noteerauksia kaytiin tekemassa kilometrin ympyraradalla (kondiskringlan-tyyppinen, tasamaa, reipas tuuli). Oli kylla maisemat seka radan ymparilla etta radalla ihan toiselta planeetalta kuin Leppavaarassa. Monta Blanc-massiivi paistaa lahtoviivalta katsoen puolimatkanpaalusta ylaoikealle ja paikalliset tytot ottavat aurinkoa radan reunoilla. Valilla joku rullaluisteleva tukkii tien.

Mina 2.04
Federico 2.05
Stefano 2.09 (yllatyskutsu paikalle, sandaalit jalassa, uskoo itse 2 min alitukseen)
Dario 2.20 (veteraanisarja about 45)

Italiassa ei ole noteerauskulttuuria, joten nama olivat ensimmaiset. Kaikki potkivat Kickbikella ja minun potkukengillani (Nike Zoom piikkarin kumipohjaversio) paitsi Stefano jonka kengannumero on 45.

Paikallinen potkulauta on aika hyva. Koon 305 renkaat. Paljon parempia vehkeita kuin autopedit tai kolobezkat. Kovasti pitavat kuitenkin Kickbikesta. Design ja ajotuntuma (jopa minun ohjaustangollani) miellyttivat. Kylla naista pienella harjoittelulla viela potkijoita saadaan. Italia-tyyppisessa viestissa ovat jo nyt kovia.


Lue potkuutiset

Tuoreimmat tulokset ja tarinat taphtumista löydät Antti Lehtisen maanmainioista potkuutisista.


Ketkupolkkailijan aatoksia kesällä 2000

Kävin Saimaassa uimassa Jukolan jälkeisenä sunnuntaina. Vesi oli +12 asteista. Märkäpuvulla tarkenin uida 2 ja puoli minuuttia jonka jälkeen oli mentävä saunaan. Kokemus oli niin jäätävän kylmä että näin seuraavana unta joulukuisesta Weissensee-järvestä ensijäineen. Järvi oli juuri jäätynyt ja seurasin mielenkiinnolla hollantilaisten luistelijoiden edesottamuksia. Uskaltaisiko järvelle mennä kelkan kanssa potkimaan. Jää oli sileä ja ilta pimeä. Jäätyessä jäälle muodostui pitkiä railoja. Ilma oli raikkaan viileä. Pakkanen ei tuntunut yhtä purevalta kuin Suomessa. Keli oli tyyni. Joku hollantilainen oli kuulemma tippunut jäihin edellisenä iltana. Paikallinen majatalonpitäjä varoitteli jäälle menemisestä. Porukkaa oli kuitenkin sen verran runsaasti jäällä että uskaltauduin jäälle potkimaan. Väkeä oli kuitenkin hyvin vähän helmikuuhun verrattuna. Sitten tuli karu katko uneen, joko herätys tai muu vastaava. Tippuiko Ketkupolkkailija jäihin vai viilettikö hän huippunopeilla ensijäillä seuraavat kaksi viikkoa aamusta iltaan ?

Alpon vauhdin Solvallan viimekesäisellä maratonilla voi tämän kesän jälkeen nähdä aivan uudessa valossa kun on vertailupohjaa pyöräilyajoista trathlonin SM-kisoista samalta matkalta ja samasta maastosta. Reitti ei tosin ollut aivan sama, mutta matka oli ratamestarin mukaan triathlonpyöräilijöilläkin 42 km. Alpo potki 42,2 km 1.20.03. Vain yksi nainen kykeni kilpapyörällä kovempaan vauhtiin kuin Alpo eikä kyseinen nainen kuitenkaan kyennyt voittamaan suomenmestaruutta. Nopeimmalle miehelle Alpo olisi hävinnyt vaivaiset 12 minuuttia. Mainittakoon että vain vain 43 urheilijaa 88:sta pystyi alittamaan Alpon legendaarisen Kickbike-maratonajan.

Alpon vauhtia ihmetellessään Ketkupolkkailija on mielessään luvannut itselleen olla nykyistä enemmän mukana potkimassa jatkossa, kunhan tämän triathlonsesongin saa pois jaloista ja käsistä. Polkupyörä ahdistaa, kengät on kiinni polkimissa ja takapuoli satulassa, mikä on vuosien saatossa alkanut tuntua yhä puuduttavammalta. Sisäinen palo potkimiseen on kuumentunut. Potkuliike on jotenkin vaan niin paljon vapaampi ja asento on ihmiselle luonnollisempi. Kyse on vapauden tunteesta ja rakkaudesta potkimiseen. Samalla kiinnostaa myös millaiseen potkukuntoon voisi päästä ympärivuotisesti lajiin panostamalla.


Itä-Uudenmaan potkukelkkailu- ja triathlonvalmennuskeskus

Tarjoaa kenttätestejä jäällä ja maastossa, kovaa sparrausta, leiritystä ja valmennusohjelmia.

Taatut potkukelkkailukelit jäällä tai maastossa marraskuusta huhtikuuhun Itä-Uudellamaalla monipuolisissa olosuhteissa.

Tiedustelut puh. 040-5423568 Ville Vickholm Lapinjärventie 20 C 7 07800 LAPINJÄRVI


Keponakka

29.7. Dinkelscherben Halbmarathon, Saksa
29.7. Multia Village Kickbiking
18.8. Eurocup sprint, Tattarisuo, Helsinki
19.8. Helsinki City Marathon
20.8. Ladies' Roll, Helsinki
12.9. Kepon kymppi, Kuusijärvi, Vantaa
1.10. Kepo Sprint, Kondiskringlan, Espoo

Muutokset KBWW:n ilmoitustaululla www.kickbike.fi ja Keposivulla , jossa voit liittyä Kepon sähköpostilistalle.

Kepon omia kisoja ja noteeraustilaisuuksia järjestetään kelin, kunnon ja kiireen mukaan. Näistä tiukoista rutistuksista, kuten yhteislenkkien pitopaikoistakin, saat parhaiten tiedon Kepon sähköpostilistan kautta.

hcm@kickbike.fi

Ilmoittaudu kepotapahtumiin nyt !

Keponakan kisat puhumattakaan pienemmistä tai etäisemmista potkukoitoksista ovat potkuttelun massatapahtumia, joihin myös sinä voit mainiosti osallistua. Kun ilmoittaudut hyvissä ajoin, voimme suunnitella reissun ja ohjelman yhdessä edullisesti. Kyse on pienestä ja uudesta lajista, valmiiseen pöytään ei pääse kukaan. Tule kuitenkin mukaan ja tee retkestä elämys !

Drawing by Anne-Maria