Kevät!

Ensimmäisen aurinkoisen päivän kuivattama tienpinta nostaa hampaissaratisevan pölypilven perääni. Tossut sutivat pikkukivien peittämällä asvaltilla, ja loskaiset lumilaikut tappavat vauhdin juuri ylämäen alkaessa. Mutta kickbiken matkamittari kerää kevään ensimmäisiä kilometrejä, ja annan rullaavien renkaiden niellä paljastuvaa tienpintaa huolehtimatta jatkuvasti pitenevästä kotimatkasta.
Kevät tuoksuu tienpenkoilla, ja talvikankeudesta vertyvä potkuni jättää jälleen yhden polkijan irvistämään perääni ylämäessä.
Takarenkaan heittämä sulamisvesi noruu nilkoissani, mutta kevät on tuonut lämmön takaisin aurinkoon, joka lämmittää ilmavirran leppeäksi. Tervetuloa kesä!

Kesä

Kesän paras päivä on herännyt häikäisevänä. Tuuli on lämmin ja merikin hymyilee auringossa. Käännän kickbiken rantaahipovalle tielle, ja potkin kilpaa kevyen sivutuulen nostattamien aaltojen kanssa. Asvaltti on kuumaa, reunaviiva väreilee silmissäni, mutta lisään vauhtiani. Ei, kiire minulla ei ole, mutta kesäinen maailma ympärilläni pakottaa kiihtyvään liikkeeseen. Haluan ehtiä, nähdä ja edetä! Pitkät potkut painavat lautaa tienpintaan, ja vauhti viilentää helteessä hikoavaa otsikkoa. On vain potku ja tie -eikä kumpikaan lopu ennen syksyä.

Syksy...

-Taas sataa. Pujottelen lätäköiden välissä liukkaiden lehtien päällä tasapainoillen. Kaatosade pimentää iltaa vielä mustemmaksi, ja manailen hulluuttani joka sai minut tarttumaan kickbiken kahvoihin autonavaimien sijasta. En taaskaan osannut jättää menopeliä talviteloille tarpeeksi aikaisin. Rapa lentää ja vesipuro jatkaa matkaansa kypärän reunasta selkärankaa pitkin. Loistokeli. Kurjuuden maksimointi saavuttaa vähitellen äärirajansa, ja alan jopa viihtyä keskellä syysmyrskyä. Tällainen sää ei ole ihmisiä varten, mutta onhan ainakin tilaa potkia pitkin märkinä kiiltäviä katuja.

Talvi

Pakkasilma huurruttaa hengityksen pilveksi tähtikirkkaassa yössä. Muutama sentti ensilunta on peittänyt lähikalliot, ja lammen jään lakaissut tuuli on jättänyt seepraraitoja rantojen tuntumaan. Ensimmäisen kelkkayön näyttämö on täydellinen. Liu'un rannalta kuunvaloon kohti lammen keskustaa, ja jätän jälkeeni merkilliset jalanjäljet. Potkukelkka kulkee kevyesti piikkarien puraistessa jäänpintaa reippaalla tempolla, ja kiitorata kohti puolikuuta on avoin. Pyörteilevä lumikidepilvi paljastaa potkijan reitin, kun toisen kerran katsoessasi kelkka on jo näkymättömissä.

vuosikertomus -95 by AH