KEPOSTI

Potkupostia Ketkupolkka ry:n jäsenille numero 4 marraskuu 1999


Hyvä Potkukelkkailun ystävä!

On taas ensijäiden aika. Poikkeuksellisen leudon, potkulautailijaa hellineen syksyn johdosta todellisen potkukauden avaus on siirtynyt tavallista myöhempään - marraskuun puoleen väliin. Teräsjalaksen kausi ei ole kelkkailun suhteen maailman otollisimmassa pääkaupungissa kuitenkaan lyhyt; se jatkuu yleensä keskeytyksettä yli 5 kuukautta toisin kuin mikään muu luonnonoloissa tapahtuva talviurheilu. Ensijään kisat alkavat 19.11. Kuusamosta ja jatkuvat sitten Oulun kautta kohti etelää ja legendaarista ensijään maratonia.

Kilpailukalenteri on aikaisempaa tiiviimpi alkavalla kaudella kiitos Suomen Luisteluliiton kanssa jatkuneen ja edelleen tiivistyneen yhteistyön. Lauri "Late" Paalasmaa on keskittynyt enemmän järjestötoimintaan ja saanut ennakkoluulottomalla huippu-urheilijan näkemyksellään jämähtäneitä asenteita muuttumaan - ja potkukelkkailijoita hienoihin tapahtumiin mukaan. Olemme mukana "Ice Skating Tourilla" , joka koostuu yli kymmenestä osakilpailusta luonnonjäällä ja toivottaa erityisesti ensikertalaiset mukaan kokemaan jääurheilun hurmosta. Finland Ice Maratonin yhteydessä potkittava Balckki (100km) on nyt historiallisesti ensi kertaa samalla radalla ja samaan aikaan maailman luisteluhuippujen kanssa.

Vuosituhat vaihtuu. Mitä aiot seuraavien vuosien ajan kertoa niille, jotka kysyvät missä olit ja mitä teit silloin? Minulle on itsestäänselvää että hienointa olisi viettää millenium potkukelkan sarvissa. Se on mahdollista ainutlaatuisessa jäätapahtumassa Kuopiossa alkaen 31.12.99 klo 18: kaupungin keskustan jäädytetyillä kaduilla potkitaan ainutlaatuinen millenium yhdessä luistelijoiden kanssa.

Parhaan potkualustan etsiminen on osoittautunut peruskansalaiselle siinä määrin vaativaksi tehtäväksi Kehä - III:n eteläpuolisilla polanteilla että olemme jälleen puhaltaneet ideaa lajin suorituspaikasta eteenpäin. Tavoitteenamme on että pikapuoliin Paloheinän ulkoilumajan oheen liitetään potkukelkkavuokraamo ja - reitistö. Haltialan peltojen normaalisti kovaksi tamppautuva lumialusta ja yhdystiet Pitkäkosken suuntaan soveltuvat hyvin jo sellaisenaan lajin harrastamiseen. Selkeät merkinnät ja opastaulut helpottavat vähemmän potkineenkin liukkaalle uralle. Jäsenistömme tulee innolla pitämään Hesarissa minne mennä - palstalla tiedotettavia potkukelkkailukouluja Paloheinän kelkkailukeskuksessa syvällisen lajituntemuksen levittämiseksi.

Toinen myötämielistä suhtautumista osoittanut taho on Luukkaan ulkoilualueen pääjohtaja. Hän tarjoaa tämän Helsingin kaupungin ulkoilualueen tiloja vuokrakelkkojen säilytykseen sekä kalustoaan todellisen jääradan ylläpitoon Luukinjärvellä. Jäsenistömme  pyyteettömällä, itseään säästelemättömällä talkoohengellä unelma tällaisista "Kickspark - Centereistä" voi toteutuakin.

Potkukelkkailijoiden joukko laajenee kiihtyvällä vaudilla. Minulla on ilo toivottaa sekä Kirsi Boström että Juha Mieto tekemään comebackit jaloon lajiimme uusilla Kickspark - kelkoillaan. Kikan ensimmäiset maailmanmestaruudethan tulivat juuri Ketkupolkan riveissä ja sarvissa. Kunniakkaat 50 vuotta näinä päivinä täyttävä Mietaa taas saanee pian potkukelkkailun ikämiessarjaan (45v) siirtyvältä Väiski Nurvolta miehen vastuksen mikäli kisoihin kerkiää.

Minä uskon potkukelkkailun vahvaan uuteen nousuun, joka nähdään täydessä loistossaan vasta tulevalla vuosituhannella. Lisäksi uskon että siinä ohessa potkulautailun kansansuosio kesäisenä korviketoimintana kasvaa. Vaikka joskus uskoni onkin saattanut hetken horjua niin en ole sitä ulospäin näyttänyt. Samaa oletan kaikilta kunniakkaan seuramme Ketkupolkan jäseniltä niin tämän vuosituhannen lopulla kuin pitkälle seuraavallekin. Hyvää ja potkuisaa milleniumia!

Hannu Vierikko
Ketkupolkka ry:n kunniapuheenjohtaja

 


Mikä ihmeen Ketkupolkka ?

Ketkupolkka ry. on vuonna 1987 perustettu perusstadilainen potkukelkkailuseura. 1990-luvulla myös potkulautailu on tullut entistä näkyvämmin mukaan seuran toimintaan. Seuran jäsenet ovat alusta alkaen osallistuneet kaikkiin merkittäviin potkukelkkailukilpailuihin sekä Suomessa että ulkomailla aina Kanadaa myöten.

Ketkupolkka on myös ollut mukana järjestämässä monia merkittäviä potkutapahtumia, joista ei vähäisimpänä mainittakoon Lillehammerin talviolympialaisten viralliset potkukelkkailunäytökset vuonna 1994.

Kepostin toimitus on pannut merkille, että Kepostin postituslistalla on paljon nimiä, joita ei ole kovin monessa seuran tapahtumassa näkynyt. Kepolaisia on kuitenkin jo reilusti toistasataa, joten potkuseuraa löytyy sitä haluaville. Vaikka kyseessä on yksilölaji, siitä voi nauttia mainiosti myös porukassa.

Ketkupolkan toiminta on kaikille avointa, seuran tapahtumiin, tempauksiin ja kilpailuihin osallistumiseen ei vaadita maailmanmestarin potkukuntoa tai trikoosta pursuavaa pakaralihasta. Pikku ripaus reipasta kepohenkeä riittää!

Potkutteluharrastuksen aloittaminen on helppoa, sillä vauhtiin pääsee turvallisesti jo parin minuutin pikakurssin jälkeen. Laji ei myöskään vaadi harrastajaltaan kohtuuttoman suuria investointeja. Kilpapotkulautailijan tai -kelkkailijan varustuksen saa jo parilla tonnilla.

Potkiminen on juoksua pehmeämpää ja monipuolisempaa, mutta yhtä lailla tehokasta ja kehittävää ruumiinharjoitusta. Toisaalta, talvisille ulkoilu- ja maanteille tai rosoisille luonnonjäille potkukelkkailu sopii usein hiihtoa tai luistelua mukavammin ja turvallisemmin. Jos haluaa uutta potkua liikuntaharrastukseensa, on potkulautailu tai -kelkkailu kerrassaan oivallinen vaihtoehto kun tekee mieli lähteä lenkille.


Ketkupolkka ry.

Jäsenmaksu aikuiset 33 mk, alle 18 v. 6 mk, kannatusjäsen 500 mk. Pankkitili Merita 142650-82829.

Ketkupolkan internet-kotisivu (design Alpo Kuusisto): http://www.hut.fi/~akuusist/kepo /index.html

Puheenjohtaja Hannu Vierikko p. 3883231

Varapuheenjohtaja Alpo Kuusisto p. 041-5115541

Rahastonhoitaja Sami Siirilä p. 040-5168824

Keportteri Esa Mononen Aittatie 13B18 00390 Hki p.
5482213, 040-5655993 esa.mononen@karttakeskus.fi

Kepostin 1/2000 deadline 15.1.

 


Helsinki City Marathon

Alati uudistuva HCM-viikonvaihde keräsi kokoon tänäkin vuonna kolmisenkymmentä innokasta kisailijaa ja lisäksi tukun kepolaisia toimitsijoita, joille kaikille kuuluu kiitos tapahtuman onnistumisesta.

Kickbike-piste keräsi katseita ja kesäpäivän viettäjiä.

Lauantaina 14.8. käytiin tiukkoja pikamatkan kisoja 60 ja 6 km matkoilla HCM-rullaluistelun yhteydessä. Tiukat taistelut tosdistivat jälleen kerran perhesuhteiden merkitys potkunopeuteen, sillä Hannu voitti molemmat matkat samalla kun vaimo Anne-Maria kuittasi lyhyemmän ja sisko Annamari pidemmän matkan.

Alpo ja Hannu jättävät luistelijat Vauhtitien mutkassa.

Sunnuntaina oli vuorossa pettämätön potkukunnon mittaus lauantain maitohappoherkistelyn jälkeen. Solvallan mäkisellä ja mutkaisella maratonreitillä Alpo takoi heti alusta alkaen aivan ylivoimaista vauhtia jääden vain harmittavat kolme sekuntia maagisesta 1.20 haamurajasta. Toiseksi sijoittunut Jan alitti entisen ennätysajan masentaen edellispäivän sankarin ja entisen ennätysmiehen Hannun rimpuiluista huolimatta vasta kolmanneksi.

Naisten puolimaratonilla pikamatkoillakin parhaita potkuja esittänyt kolmikko Anne-Maria, Annamari ja Karoliina pääsi ainoina edestakaisen reitin läpi alle tunnin raskaan hyydyttävällä ja alamäissä jopa heikkopäisempää huimaavalla maantietaipaleella.

Solvallan startissa oli potkijoita melkomoinen joukko.


Naisten Pyörähdys

Viikko City Marathonin jälkeen järjestetty Naisten Pyörähdys osoittautui tämän kesän potkutapahtumista ylivoimaisesti suurimmaksi potkuväen vetonaulaksi.

Peräti 45 sulavan ja lennokkaan näköistä potkuttelijatarta starttasi lähes maratonin mittaiselle reitille Eltsun urheilukentältä. Aika ei ollut suorituksessa ratkaiseva, vaan hallittu tyylikkyys ja iloinen mieli sekä lähdössä, maalissa että matkan varrella.

Oranssin värisissä asuissaan aurinkoista Helsinkiä halkoneet Kickbike-rypäleet saivat median ja katsojien huomion osakseen.

Hannun sisko Annamari ja äiti Leena kiersivät lenkin yhdessä

Pyörähtää voi myös ilman Kickbikea näyttävät Karoliina ja Einari.

Ensi elokuussa seuraavan kerran järjestettävässä tapahtumassa Kickbiket ovat jo varmistaneet pääosan. Liity sinäkin yhä kasvavaan naisten kiireettömään potkuttelijajoukkoon ja kerro kiinnostuksestasi potkutapahtumiin Anne-Marialle p.3883013.


Kouvolan KB-Cross

Kepon näytöskisa 500 cc motocrossin maailmancupin osakilpailulähtöjen väliajalla 29.8. oli sateisen tihkuinen, mutta sitäkin tiivistempoisempi parinkymmenen minuutin rutistus. Osanottajiakin oli paikalle ilmestynyt reilu kourallinen, joten moottoriväki sai nähdä kuinka kovaa pääsee pelkällä kengänpohjalla vauhtia avittaenkin.

Hannu piti Janin takanaan kiemuraisissa kurveissa Jorma Pulkkisen hehkuttaessa taistelun tiimellystä kisayleisölle. Loppusuoralla Jan nousi pyöränmitan päähän, mutta vielä ei puhti aivan riittänyt Hannun pesemiseen teknistä taituruutta vaatineella radalla.


Kepo Sprint

Helsingin Liikenneturvan tempauspäivä houkutteli harvalukuisen mutta sitäkin kiivasvauhtisemman osanottajajoukon Tattarisuon mikroautoradalle.

Kierros (n. 1080 m) aika-ajo

1. Alpo Kuusisto 2.00.42
2. Hannu Vierikko 2.01.73
3. Jan Elmgren 2.03.69
4. Ville Vickholm 2.05.47

Ajat otettiin elektronisesti lentävällä lähdöllä. Yrityksiä sai tehdä vapaavalintaisen määrän, joten taktiikaksi saattoi ottaa vaikkapa yhä yrittämisen niin kauan kun nousukunto jatkui. Ville ehti parantaa noteeraustaan viisi kertaa, Jan taas sai toiseksi parhaallaan vain sadasosan huonomman ajan kuin ennätysvedossaan. Alpo sen sijaan saapui paikalle vasta kun muut olivat jo paukkujaan poltelleet ja kuittasi koko Kepon kerman.

Kolmen kierroksen yhteislähtökisa

1. Alpo, 2. Jan, 3. Hannu, 4. Ville

Alpon ylivoima oli murskaava viimeisellä kierroksella, joka epävirallisen ajanoton mukaan sujui jopa alle maagisen kahden minuutin haamurajan. Hetkessä syntyi 30-40 metriä kaulaa pääjoukkoon. Toisesta sijasta käytiin tiukkaakin tiukempi taisto Janin ja Handen kesken. Janin estettyä viimeisessä mutkassa taktisesti viisaan ajolinjan valinnalla kärkkyjän livahtamisen sisäkautta ohi joutui entinen mestari tyytymään tulosluettelon häntäpään puoleiseen sijoitukseen.

Yhteislähtöön mahtuivat niin maailman valiot kuin innokkaat ensikertalaiset Kickbiken kokeilijatkin.

Kisat käytiin puolipilvisessä ja hieman tuulisessa kesäisen keppoisassa syyssäässä. Rata oli loivasti kumpuileva ja hieman tiukemmin mutkitteleva kuiva, puhdas ja sileä asfalttibaana. Kärjen kommenttien ja aikojenkin perusteella mutkien ajaminen kuului kovassakin vauhdissa sujuneen jouhevasti. Tattarisuolla tullaan tilaisuuden tullen järjestämään uusia noteerausmahdollisuuksia uusillekin noteeraajille.


Lue lisää potku-uutisia

Kaiken maailman potkutapahtumien lisääntyessä Keposti ei kerkiä kertomaan kaikkea.

Tuoreet tulokset ja tarinat löydät multiportterin maanmainioista potkuutisista


Keponakka

19-21.11. Ensijään potkut, Peräpohjola
xx.12. Kepoyö, Helsinki 
xx.12. Kepohepomaraton, Liljendal
31.12. Millennium Kuopion jääkaduilla
5.-6.1. Keposafari, Asikkala
xx.1. Jää/maastokisat, Helsinki
22.1. Vihavuoden maastokymppi, Hauho
2.-3.2. Weissensee, Itävalta, jääkisat
5.2. Imatran jääkymppi
6.2. Savitaipaleen jäämaraton
13.2. Vikingarännet, Uppsala-Tukholma
20.-21.2. Kestilän kelkkakisat
26.2. Victor Balck 100 km, Kuopio 
3.-4.3. Salppurin mediapotkut
5.3. Tuusulanjärven jääpotkut
11-12.3. Jämtlannin potkukiertue
11.3. Alternative Balck, Johannesburg 
18-19.3. Multian jääratojen MM-kisat
25.3. Victor Balck varapäivä

Keponakan täsmennyksiä KBWW ilmoitustaululla ja Kepon omalla kotisivulla www.hut.fi/~akuusist/kepo.

Ilmoittaudu pikapikaa ettet jää kelkasta !
Ensijään potkut deadline 19.11.
Weissensee deadline 21.11.
Vikingarännet deadline 29.11.
Ilmoittautumiset kickbike@dlc.fi p. 3883013


Tilaa uusi potkuhaalari

Kyseessä ei ole Ketkupolkan sininen seura-asu vaan Kickspark-teamin punakeltainen kehonmyötäinen ajohaalari kepohintaan 200,-. Kysy myös KB-paitoja.

Vuoden 1999 KB-varastoa myydään muutenkin kuin nimeltään uudistuneiden Kickspark-kelkkojen alta pois kepohintaan. Tule tutustumaan uusittuun varastomyymäläämme Puistolassa (soita ennen kuin tulet).

Kickbike Worldwide OY

Alankotie 11 00730 Helsinki www.kickbike.fi
puh 3883013, 040-5723432 fax 3883231


Vailla piikkareita ? Jos et lähempää löydä nIin soita Seppo Keltamäelle ja kerro olevasi potkukelkkailija.
p. 08-8174567, 049-384874.


’Kato mikä kalu’
ja muita potkukuntoilijan kokemuksia

Ensimmäisen kerran jouduin tekemisiin Kicbike käsitteen kanssa luettuni artikkelin Hannusta Sport Active Magazinessa vuonna 1995. Mieleeni jäi, että kohta olisi saatavilla uuden sukupolven potkukelkka. Sellainen pitää joskus hankkia mökille, ajattelin silloin. Sittemmin otin muutaman kerran tuntumaa potkulautailuun KB City-mallilla.

Heinäkuun lopulla 1998 menin paikallisjunalla Puistolaan ostamaan omaa KB:a. Lopullisen ostopäätöksen tein kokeiltuani uutta Sport Classic-mallia Kaivopuiston rullaluisteluvuokraamolla. Kaupanteko sujui leppoisissa merkeissä ja sain Hannulta kaupan päälle potkutekniikkaopetusta; harvoin sitä saa käyttöopastusta mihinkään vekottimeen itse designerilta.

Alkukokemukset. Alusta alkaen olin tyytymätön alumiinilokasuojien väriin ja viikon potkimisen jälkeen hain Puistolasta mustat lokarit. No niin, nyt on maranellonpunainen KB hyvännäköinen.

Uusi KB tuntui niin mukavalta, että potkin sillä joka päivä parin viikon ajan kunnes vanha vika oikeassa jalkaterässä pakotti pitämään taukoa. Tauon aikana yritin selvittää vian syytä. Erikoislääkärikäyntien, röntgen- ja magneettikuvien sekä tukipohjallisten hankinnan jälkeen totesin, että tämä ei ollutkaan halpa harrastus. Tosin jalkaterävamman olin saanut jo pari vuotta aikaisemmin kuntosalilla pohjelihastreeneissä. Loppusyksyn potkinkin sitten oikeaa jalkaa säästellen. Potkuvempeleiden yksi hyvä puoli on se, että jalkojen rasitusta voi säädellä portaattomasti ja vammautuneen jalan tervehtyessä sen voi ottaa vähitellen käyttöön.

Lokakuussa olin työmatkalla San Diegossa, Kaliforniassa. Reissun jälkeen vaihdoin sähköpostiviestejä Harald Frickerin kanssa KB USA:sta. Kerroin, että San Diego voisi olla hyvä alue potkulautailulle, koska lähes ikuinen kesä suosii ulkoliikuntaa ja hölkkääminen on suosittua. Harald kertoi myyneensä muutaman KB:n myös San Diegoon.

Marraskuun ensilumien aikana työkaverit kyselivät, että tulinko KB:llä töihin, kun yöllä oli satanut 15 cm lunta. Vastaan, että talvella potkitaan kelkalla , mutta että KB:iin voi laittaa talveksi eteen nastarenkaan. Kaverit lisäävät höyryä sanomalla, että kesällä voi sitten harjoitella laittamalla kelkkaan pyörät.

Samassa kuussa postissa tuli Kepostin näytenumero. Luin mm. Halkolammen jäällä heti jäätymisen jälkeen pidetystä kelkkamaratoonista. Johan on innostunutta porukkaa!

Tammikuussa 1999 liityin Ketkupolkan jäseneksi. Samalla kelkkakuume kävi sietämättömäksi ja hain Puistolasta kelkan. Paluumatkalla kantaessani kelkkaa selässä spurgu kysyi kelkan hintaa ja vastauksen saatuaan heitti: ’Kallis! Kyllä tuommoisen värkkäis itsekin!’ Viikon päästä tilasin suunnistuspiikkarit Yli-Iistä. Käytin kelkkaa pääasiassa jäisillä jaksoilla, jolloin hiihtäminen oli mahdotonta. Kelkkailu vähentää lämpimistä talvista johtuvaa stressiä; kun muut valittavat lumen sulamisesta, jäisistä keleistä ja hiihtämisen mahdottomuudesta niin kelkkailun talvilajeihin sisällyttävä kuntoilija voi samaan aikaan kehua kelejä.

Maaliskuun alussa perinteinen murtomaahiihtoviikko Äkäslompolossa. Kelkka kulki mukavasti junassa palasina hiihtovälineiden mukana. Olosuhteen kelkkailulle osoittautuivat mainioiksi; Lapissa kun ei teitä hiekoiteta. Kauppareissutkin kelkalla olivat yhtä juhlaa ja samalla pääsi venyttelemään hiihdossa jumiutuneita lihaksia.

Kelkka sai melkoista huomiota osakseen; ladultakin hiihtäjät kyselivät kelkan luistoa suksiin verrattuna. Täällä kuulin toistaiseksi parhaan sponttaanin kommentin, kun kiidin kelkalla kolmen naisen ohi: ’Kato mikä kalu!’.

Vuokrasimme myös yhdeksi päiväksi perinteisen potkukelkan. Vuokrakelkat olivat huonokuntoisia ja ehdotinkin paikalliselle yrittäjälle kestävien Ketkupolkkien hankkimista.

KB-kausi alkoi maaliskuun lopussa. Puolentoista viikon ajan vuorotellen KB:a ja luisteluhiihtoa Helsingissä. Ensimmäinen potku KB:lla oli hämmentävä: potku ei osunut maahan, kun oli tottunut kelkan ’maavaraan’. Tukijalan pumppausliike tuntui todella energian tuhlaamiselta. Muutenkin alkukausi oli tuskainen: tekniikan hakua, vastatuulta ja hyydyttäviä ylämäkiä. Toukokuussa olin viikon Kööpenhaminassa. Tanskalaisten pyöräilykulttuuri on aina yhtä ihailtavaa. Täällä olisi KB kova sana.

Merimaskun KB-lossi. Heinäkuun puolivälissä kokeilin vähän pidempää matkaa: Turku – Velkua 45 km. Aikaa kului 2:30, josta taukoihin meni 15 minuuttia. Vauhdinjako onnistui hyvin, koska vasta viimeisessä mäessä hyydyin.

Merimaskussa salmi oli ylitettävä lossilla. Tielaitoksen palvelut kuitenkin pelasivat moitteettomasti varhain sunnuntaiaamuna ja kättä heiluttamalla sain lossin tulemaan oikealle puolelle salmea. Ylityksen aikana olin ainut matkustaja. Lossilla oli tilaa 10 autolle ja sille olisivat varmaan mahtuneet kaikki Suomen KB:t samalla kertaa.

Lomalla nostimme KB:t myös linja-autoon ja vietimme neljä päivää Hangossa: merellistä maisemaa ja lähes tyhjiä hiekkarantoja. Pyöräteitäkin oli kohtuullisesti; tosin osa oli huonossa kunnossa. Heinäkuun lopulla purjehdusreissulla Kustavin eteläpuolella vastaan tuli moottorivene, jonka keulakaiteeseen oli molemmille puolille venettä kiinnitetty ihmeellisen näköisiä vempaimia. Lähempää katsottuna ne osoittautuivatkin kahdeksi mustaksi KB:ksi. Joku siinä jo toteutti itsellänikin mielessä olleen suunnitelman: KB:t veneeseen ja Ahvenanmaan saarille potkuttelemaan.

Helsingissä potkin paljon pitkin merenrantoja, joilla on myös hiekkateitä ja –polkuja. Sen minkä vauhdissa häviää, voittaa maisemissa ja raikkaassa ilmassa.

Heinäkuussa kunto tuntui jo hyvältä ja poissa olivat alkukevään vaikeudet. Potkutekniikkaan olen saanut mukaan reilun polvennoston. Miksen potkinut näin jo viime syksynä? Potkimista pitää näköjään tehdä riittävästi, että perusjutuista tulee rutiinia, jotta voi keskittyä uusiin yksityiskohtiin. Potkutekniikassa riittää kyllä vielä melkoisesti parantamista, mikä toisaalta on yksi lajin viehätyksistä.

Ottaessani tuntumaa potkimiseen City-mallilla alaselkä välillä jäikistyi. Nyt kuitenkin tuntuu, että alaselkä on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Ilmeisesti Sport-mallin parempi potkuasento ja vähitellen opittu laaja potkimisliike pitävät selän kunnossa.

Polkupyöräily on alkanut näyttämään vähän hassulta; miksi istua kuntoillessakin, kun suurin osa ihmisistä kuitenkin istuu päivät pitkät töissä ja kotona.

Kari Kallio
KB Sport Classic No E-1-0473 Kelkka No 98-100

PS. Kepostin juttuvalikoiman toivoisin monipuolistuvan. Kilpailu- ja Ultimate Safari- juttuja on mukava lukea, mutta mukaan pitäisi saada myös kuntoilujuttuja ja aloittelijoiden kokemuksia. Onhan Ketkupolkan jäsenistä suurin osa ei-kilpailijoita. Kirjoitellaan!


Ski Expo

Talviurheiluväki sai tuta uuden vuosituhannen tuulahdukset kun kelkkailua esiteltiin näkyvämmin kuin koskaan aikaisemmin. Kickspark-osasto oli muuten melko lailla menneelle millenniumille jämähtäneiden talviurheilumarkkinoiden todellinen piristysruiske.

Messuemännät Karoliina ja Anne-Maria jaksoivat
hymyillä vielä pitkän päivän päätteeksikin
.


Raportti potkutoiminnasta Saksassa

Jo kolme vuotta on kulunut siitä kun Ketkupolkka oli ensimmäisen kerran potkukisassa Saksassa. Silloin kyseessä oli Saksan avoimet mestaruudet, ja samalla Eurocupin osakilpailu, Wolfsburgissa. Mukana oli mm Joakim Franz ja Ralph Mai, suhteellisen kovia potkijoita Sidewalkereilla. Kisa oli upea ja rahapalkintojakin jaettiin mutta mitä tapahtui... Pari vuotta oli ihan hiljaista, ainakaan KePo:n jäsenet ei kuullut kisan kisastakaan ja vaikutti siltä, että Wolfsburgin porukka oli kokonaan lopettanut.

Tänä vuonna Saksassa on taas alettu potkimaan ja tällä kertaa tosissaan. Ensinnäkin Kickbike-Deutschland on perustettu tänä kesänä. Michael Schraudy joka hoitaa kyseistä yritystä on oikea potkuedistäjä. Saksankielinen nettisivu on jo valmiina (www.kickbike.de), hän on teettänyt ja jaellut upeita esitteitä väreissä ja ollut monessa tapahtumassa mukana esittelemässä Kickbikea. Lehtiartikkeleitakin on ollut jonkin verran.

Saksan KB-ydinporukkaa: Tomas, Michael ja Gila

Mutta meidän kannalta ehkä tärkeintä: hän on järjestänyt kaksi, tai oikeastaan kolme upeaa kisaa: Dinkelscherben Kickbike-Halbmarathon, Steinekircher Burgfestlauf ja Kickbike-Halbmarathon Neuhausen (im Rahmen der süddeutschen Skater-Meisterschaft). Kaikki kisat olivat muun suuren tapahtuman siivittämänä. Ketkupolkalla on lisäksi nykyään Saksan Heidelbergissä kaksi edustajaa, Tomas ja Annika, jotka näyttävät Saksalaisille miten Kickbikea potkitaan.

Michael Schraudy ja Wolfgang Seibel ovat harjoitelleet ihan tosissaan koko kesän, tavoitteena murtaa suomalaisten voittoputken. Arvioni mukaan he molemmat voittaisivat nyt Andre´ Vissherin. Und wieder war ein Finne vorn! Zwar versuchten Wolfgang und Michael das Blatt endlich zu wenden, aber leider hat es auch diesmal nicht gereicht... kirjoitti Schraudy viime kisan jälkeen kun Saksalaiset potkivat kovemmin kuin koskaan, alla tulokset.

Halbmarathon (19. september, Neuhausen):

1. Porthin Tomas, Finnland 00.44.29,8
2. Seibel Wolfgang, Deutschland 00.45.44,6
3. Schraudy Michael, Deutschland 00.46.23,0
4. Renvaktar Annika, Finnland 00.53.15,0
Dinkelscherbenin puolimaratonissa aiemmin kesällä ei nähty yhtä hyviä aikoja. Tomasin voittoaika silloin oli 5 minuuttia heikompi samalla matkalla. Selityksiäkin löytyy: Alpo ei huomannut missä maalivaate oli ja pysähtyi ennen maalia puuskuttamaan ja odottamaan voittajahaastattelua. Tomasilla oli vatsavaivoja ja oksensikin matkalla mutta livahti kuitenkin maaliin ennen harhailevaa Alpoa. Wolfgang ja Michael taas eivät vielä ollut parhaassa vireessä... Kisa oli todella onnistunut sillä koko kylä oli kisaradan reunoilla kannustamassa. Sama kilpailu järjestetään myös ensi vuonna.

Miehet:

1. Porthin Tomas, Finnland 00.49.49
2. Kuusisto Alpo, Finnland 00.51.29
3. Seibel Wolfgang, Deutschland 00.51.36
4. Schraudy Michael, Deutschland 00.51.37
5. Visscher Andre, Niederlande 00.53.15
6. Gooiker Vincent, Niederlande 00.54.41

Naiset:

1. Renvaktar Annika, Finnland 00.58.33
2. Van der Molen Peterina, Niederl. 01.00.45
3. Koers Hermien, Niederlande 01.01.06
4. Brouwer Thijza, Niederlande 01.07.21

Seuraavana päivänä oli juoksutapahtuman yhteydessä pienimuotoinen potkukilpailu n. 4km radalla joka oli vain alussa asfalttipäällysteinen.

Tulokset:

1. Kuusisto Alpo, Finnland 00.09.30
2. Porthin Tomas, Finnland 00.09.40
3. Schraudy Michael, Deutschland 00.10.44
4. Renvaktar Annika, Finnland 00.11.57

Niinkuin viime Kepostissa voi lukea oli heinäkuussa myös Seibelin järjestämä Deutsche öffene Tretrollermeisterschaften Ludwigswinkelissä. Potkukisoja on siis ollut ihan kiitettävä määrä tänä kesänä ja lisää on tulossa ensi kesänä. Schraudy yrittää mm saada Kickbike sarjan ensi vuoden Berlin marathoniin.

Saksalaiset ovat myös aikoneet harjoitella kovaa koko talven ja uhoavat yrittävänsä ensi kesänä katkaista suomalaisten voittokulkueen, mutta sehän on mahdotonta (vai onko).

Uskon että Saksaan on kasvamassa kolme pientä potkukeskusta: Schraudyn porukka Dinkelscherbenissä, Seibelin porukka Sydwestpfaltzissa sekä "KePo-Deutschland" Heidelbergissä. Ainakin suunta on oikea. Kickbikekausi on täällä melkein koko vuoden ja kun upeita potkuteitäkin on ihan riittävästi niin ei muuta voi sanoa kuin että potentiaalia on.

Tomas

En kepomedlem i exil berättar

För ett år sedan gjorde jag ett stort beslut, även om jag då inte uppfattade det som stort. Jag bestämde mig för att överge tryggheten i Finland och flytta till Tyskland, ensam, med den förhoppningen att min pojkvän Tomas kommer efter. Det som jag genast packade ner var min kickbike. Den hade jag väldigt mycket glädje av den första tiden och den väckte väldigt mycket uppmärksamhet bland mina arbetskamrater. Ute på stan tittade människor konstigt på mig då jag kom med min kickbike, barnen pekade och ropade "roller", endel gamlingar blev sentimentala och kom och berättade hur det var när de var barn och de hade en "roller". Den allmänna attityden verkar vara att det är en leksak för barn.

I slutet av maj kom Tomas äntligen hit och vi bestämde oss för att åka på semester redan i juni. Jag är så bekväm av mig att jag inte ville åka på en "safari modell Alpo", så vi introducerade "safari modell Annika och Tomas", vilket betyder att den ena kör medan den andra sparkar och så byter man om. Längre stäckor åkte vi enbart med bil.

Vår första anhalt var Chamonix i franska alperna. Alperna är nog något av det finaste Europa har att erbjuda. Man kan inte riktigt förstå det, då det dyker upp en snötopp bland molnen. Det är så vacker och fint och svårt att beskriva. Vi tillbringade en dag i Chamonix. Där träffade vi även på ett gäng finnar som skulle bestiga Mt Blanc. Den dagen vi var där tog vi kabinliften upp till Aiguille du Midi på 3800m höjd. Därifrån kunde man se Europas högsta topp. Återigen är det svårt att beskriva upplevelsen, det måste upplevas.

Från Chamoix åkte vi vidare till franska Medelhavskusten och till La Ciotat, en liten by ca 30 km öster om Marseille. Vi tänkte kicka till Marseille, men vi kom oss aldrig dit. På väg över några små kullar, blev vi stoppade av en vakt med en schäfer och vi tydde honom så att vi var inne på förbjudna områden. Påväg ner hittade vi en död gammal gubbe. Han hade kört med bilen rakt i ett träd. Läkaren sa att han förmodligen dog av en hjärtattack och efter attacken kört in i trädet. Alla dessa omständigheter försenade våra planer, så vi kom oss aldrig in till Marseille. Däremot hittade vi en väldigt vacker väg mellan Cassis och La Ciotat som heter Route de Crete.

Vår semesterresa gick sedan från La Ciotat vidare österut längs med den franska kusten. Vägen längs med kusten var väldigt fin, omväxlande terräng, fina stränder, mysiga byar och lite turister. Vi kan varmt rekommendera sydfrankrike för t.ex. Kickbike träningsläger.

Italienska kusten var också väldigt fin, men höjdskillnaderna var större och ställvis var det nästan för brant att ta sig fram med Kickbike. Fördelen var ju att det inte var så mycket trafik på de små vägarna. Vi hade en väldigt lyckad resa och vädret var fint för det mesta.

Annika


Keporeilua ja pärskeitä

Tällä osastolla julkaistaan epämääräisiä huhupuheita.
Vihjeitä vastaanotetaan salaa Kepostin toimituksessa.


Otteita ketkupolkkailijan päiväkirjasta syksyllä 1999

Kesästä ei ole paljon kirjoitettavaa noin niinkuin potkulenkkimielessä. Ensimmäinen kunnon lenkki tuli tehtyä City marathonin yhteydessä. Taukoa potkulenkkeihin tuli touko-kesä-heinä- ja puolet elokuusta eli 15 viikkoa. Tosin KB oli koko ajan ahkerasti käytössä kulkuvälineenä lyhemmillä matkoilla, kauppareissuilla yms. Siihen nähden ekat lenkit 14. ja 15.8 sujuivat yllättävän hyvin. Minuutin rako Handeen ja Alpoon stadionilla ei ollut kovin paha ero. Solvallassakin pystyin sinnittelemään Handen kannassa 6 kilometriä.

Maratonin jälkeen etureidet, takareidet, pakarat, lonkan koukistajat, pohkeet ja selkä olivat TOSI JUMISSA neljä päivää. Tiukan potkuviikonlopun rymistelystä ei kuitenkaan ollut haittaa kolme viikkoa myöhemmin Hollannissa triathlonin EM-startissa. Ketkupolkkailijan sijoitus oli 31:s. Raaka-Anssi oli käänteisesti 13:s. Koppelomäki voitti duathlonissa nuorten Suomen mestaruuden viikko city marathonin jälkeen.

29.8. Reipas KB-näytös Kouvolassa motocrossin MM-starttien välissä. Hande ja Elmgren menivät menojaan. Säästelin itseäni Hollannin kisaan. Väiskin ja Ngugin vanavedessä. Lopussa hiukan kiristin ja olin kolmas. Mukava KB:n markkinointitapahtuma kaikenkaikkiaan.

4.9. Kaikki irti! 9.05.00

5.-10.9 Ei mitään varsinaista liikuntoa! Väsyttää, ei kiinnosta, eikä tarvitsekaan.

11.9 Tunnin KB-lenkki. Hauskaa. Koivalon mäkiveto ennätyskyytiä 1min57 sek.

12.9. 30min J + 30min Kepo kuntopiiri.

15.9. 1.55T letkeä KB-lenkki Loviisaan.

19.9. ap. Tunti KB:llä.

21.9. Tunti J+ 35min Kepo kuntopiiri

22.9. ip. 25min J i. 35min KB Porlammille + 3km U + 35min KB kotiin

25.9. yht 3T KB Pernajaan ja takaisin + 2 x 2100m 4.41, 4.39/ L 8min+TB-mäki 2.17

26.9. 30min J + 1T hyvä voimaharjoitus

28.9. 1.05T J+ 40min Kepo kuntopiiri

29.9. SIKAA! yht 2T KB, 2100m 4.33 + 8 x TB-mäki (n.900m) 2.16-2.13, vika 2.08!!, laskupalautuksella eli noin viiden minuutin lähdöllä (pal. n.2.45min).

1.10. 15min RP telineellä+ 30min Kepo-kp+15min RP

2.10. 3.45 T maastopyörälenkki

3.10. Tattarisuon potkutempaus 5 x 1100m pitkillä potkupalutuksilla aikahaarukkaan 2.14 - 2.05,4 , neljäs veto oli nopein+ 3300m yhteislähtökisa yht. 1.45 T. Ihan OK. 5 sek Alpoon. Vaatii vain treeniä, pakkasta, jäätä ja jalakset potkittavan välineen alle. Potkulihasten hermotus ei vielä ole kohdallaan.

4.10. 59.30 min J, kulki kevyesti, lentäen. Eilinen teki ihme-efektin jalkoihin. i. Hieronta.

6.10. 2T 10min KB-lenkki Artjärvelle ja takaisin, ylämäet täysillä. Flegmaattista meininkiä. Ei kulje. Paljon oravia liikenteessä. Kolme oli jäänyt auton alle ja kolmen näin juoksevan tien yli. Kolautin vasemman nilkan takarautaan takaisintulomatkalla ja nilkka turposi jonkin verran.

8.10. 2.15 T KB Loviisan lenkki, Muurarinmäen(Kuckubacken) veto 3.32 + 2 x 2100m 4.44, 4.48. Ei rullaa sateessa, vieläkin vähän flegua.

9.10. a. 40min J i. 45min telineelläajoa + 55min raju Kepo-kuntopiiri sisälsi rappuhyppelyt + 15min telineellä

13.10. Tunti KB-llä 10km noteeraus Loviisan tiellä mäkisellä reitillä 22.21, kääntö 10.38.

14.10. 30minJ + hyvä Kepo voimaharjoitus

16.10. yht. 2.25T KB Artjärvelle ja tak + noteeraus 22.33, hidas etupyörä, laskut ei tullut yhtä lujaa kuin keskiviikkona, Kääntö 10.37.

17.10. 45min J + 40min Kepo-kp

Viikko 42 Motivaatio alkaa löytyä. Elämä alkaa maistua elämältä!

18.10. Tunti telineellä + tunti uintia

19.10. 2t Pyöräilyä +1 tunti juoksua

20.10. 2T KB sis 5 x 2100m 4.38-4.34/ L 8min + TB-mäki 2.08!

Hyvä hermotusharjoitus!

21.10. rittäin kuormittava päivä. Ap. 2.55 T KB Valkoon ja Loviisaan vajaa 70km loppuun 1050m 1.58 loivaa laskua, (vetoradan paluusosuus). ip. 30min J + kova Kepo-voimaharjoitus 50min i. 1 T uintia. yht 5.15T

22.10. Ap 3 tuntia Pyöräilyä, väsyttää, kuormat painaa ja jalat on jumissa edellispäivistä. i. 1T Uinti.

23.10. ip. saunalenkki 2.40t KB Pernajan kirkolle ja takaisin, vika vitonen noteerausreitillä lievään myötätuuleen 11.21, josta Kuckubacken ennätysvauhtia 3.30.

24.10. ap. 1.06 t jäykänoloista juoksua + Kepo-kuntopiiri rappuhyppelyineen i. 40min uintia. Viikkoon mahtui 21.15 tuntia treeniä, josta KB-lenkit 7.35t.

27.10. Sikaa sateessa. 2t KB-harjoitus josta 10x TB-mäkiveto (2.17, 2.13 ,2.13, 2.13, 2.14, 2.15, 2.16, 2.15, 2.15 ja 2.09) Vika veto hapotti aika pahasti. i. Hieronta.

Potkukelkkailuhaiku eli kalan kuulokulma

Potkuista kuuluu jään alla kaiku
... poks,
poks, poks, poks, poks, poks, poks ...

Potkukelkkailu oli

… primitiivistä potkua sprintissä, vuosisadanvaihteessa intissä. Yhdellä jalalla pitkiä matkoja, kukaan ei murehtinut tyttöjen hatkoja. Victor Balckin esiinmarssi, eikä mikään urheilufarssi.

...aikamoista sotkua Alpeilla, matkanmittauksessa jolpeilla.

...rälläkän soittoa Multialla, viimehetken värkkäystä, voittoaseen järkkäystä, potkupuvun tärkkäystä.

...Vierikon mahdoton yli kymmenen vuoden voittoputki, (mutta vasta v.1998) ketkut kuitenkin ohi hutki.

Kilpapotkukelkkailu on

...liukasta luisua luonnonjäällä, maitohappokylpyjä joka säällä, nenä ja posket kohmeessa, hevospotkuja pohkeessa.

...sikahevosvetoja verenmaku suussa, potkutuntuma pohjeluussa. Ei estä potkijaa loska, ei nuoska, heilahtaa jalka jäähän kuin ruoska. Pakarat, selkä, reidet ja keho, potkuissa on hirmuinen teho. Jalka heiluu vapaasti ees ja taas,potkijain paratiisi järvien maas.

…Suomessa KePo ja Multian tiimi, siinä tämän runon ykkösriimi.

… kisan jälkeen ketarat ojossa, on potkijalla jääsohjossa,haukkoo kisaaja happea,ei näy anoppia eikä appea.

Kas kun kaikk' ei sitä urheiluks miellä, ei kukaan meistä sitä kuitenkaan kiellä, että ennätykset on tänään superkovia, vaikkei urheiljat viel mitään supernovia.

Potkukelkkailu on

...auringon purppurat laskut ja nousut, piikkarit, potkija ja potkuhousut. Luonto, maisemat ja horisontti, ei niitä tajua joka rontti. Ketkupolkka, jää ja ketku yhdistelmä tää ei oo retku.

...rauhallista liukua peilijäällä,äänetöntä etenemistä jalaksen päällä.

...vapauden tunnetta kaikesta maallisesta, mutta riippuvuutta kaikesta jäällisestä...hitaampaa liu'utusta lumisella tiellä, vaikeintä on teiden hiekotusta niellä. Nykyään törmää liian usein soraan ja santaan, voi jos olis lunta ja jäätä kuin ennen vanhaan, ei tulis mieleen pistää kelkkailijaa pannaan. Mutkaiset kylätiet ja jäiset sillat, niit vois potkia kaiket illat. Tähtitaivaan kuviot ja täysikuu, ei niitä samoin voi kokea kukaan muu, kuin potkija talvisella retkellään, ihanan oikealla hetkellään. Kunpa tulis pakkanen ja jää silloin ei aikaakaan jää runoilulle... vaan potkukunnon junailulle.

Mikä se on se tämä laulu? No se on se ...

Ketkupolkkailijan huoneen taulu 27.10.99

30.10. klo 15.40 3.05t KB lenkki Pernajan keskiaikaiselle kirkolle ja takaisin sekä kruisailua keinovalaistuksessa Lapinjärven kirkonkylässä, loppupuoliskolla 5km:n noteeraus 11.16.

3.11. Ollaan jo talviajassa ja illat on synkkiä ja pimeitä. 1t Verr 10km:n noteeraus 22.07, kääntöön 10.56, vika 1050m 1.58. + TB:n mäkiveto tuuliavulla 2.07. + VR= 1.35 t KB-lenkki + J noteeraus kesän testireitillä 9.43min + 20min Verr. J. Ennätysaika kesältä on 9.26. Juoksu on aina toteutettu pyöräilyharjoituksen jälkeen. Huomioitavaa on että nyt oli potkulenkki alla, keli oli syksyisen kylmä ja varustus varsin talvinen.

5.11. Rento peruskestävyyslenkki Pernajan kirkolle ja takaisin 2.50t

Historian havinaa

Harjoittelua on viimepäivinä motivoinut antikvariaatista ostamani Sulo Kolkan kirja vuodelta 1936, Maantieltä maailmanmaineeseen. Kirja kertoo suomalaisesta kestävyysjuoksusta vuosisadan alussa. Urheilijat kokeilivat erilaisia harjoitusmenetelmiä ja kehittivät harjoitusohjelmia aivan kuten potkukelkkailijat tänä päivänä. Sulo Kolkka vertaa Paavo Nurmea urheilijana Kolumbukseen. Nurmi oli ja on yksi urheilun suurimmista löytöretkeilijöistä. Hänellä oli mielikuvitusta ja rohkeutta toteuttaa harjoituksia jotka tuottivat tuloksia jollaisista kukaan ei osannut edes uneksia ennen hänen aikaansa. Potkukelkkailun tietynlainen neitseellisyys on yksi lajin viehättävimpiä piirteitä. Ennätyksiä voidaan parantaa vielä roppakaupalla, toisin kuin monissa muissa lajeissa. Tehkäämme runsaasti löytöretkiä ensi talvena. Jos potkukelkkailijan oppaaseen halutaan lisää sisäpiirin huumoria voisi opuksen nimi olla Potkukelkkailijan opas eli Multian jäiltä Porkkalan laineisiin. Monissa paikassa ovat potkukelkkailun armoitetut harrastajat jo löytöretkeilleet.

Potkukelkkailijan lihaskunto- ja voimaharjoittelu

Innovatiivisuus on potkukelkkailua tukevien lihaskuntoharjoitusten kehittelyssä kaiken perusta. Rappu-/ mäkijuoksu, loikkaharjoitukset, kuntopiirit sekä nopeus- ja venyttelyharjoitukset ovat oleellinen osa potkukelkkailijan optimoidessa potkukuntonsa. Lihaskuntoa kehitettäessä on tarkkaan mietittävä mitä lajin vaatimia ominaisuuksia halutaan kehittää. Voima ja kimmoisuusharjoittelussa pyritään etsimään valmennuksellisia menetelmiä, joilla aikaansaadaan positiivinen harjoituksellinen transferi eli siirtovaikutus potkukelkkailuun. Lihaskuntoharjoitteet voidaan hyvällä syyllä laskea "potkukelkkailuharjoituksiksi", sen verran oleellisia ne ovat hyvän potkukelkkailukunnon kannalta. Potkukelkkailu vaatii lihaksistolta tietynlaista hermotusta, jota voidaan kehittää lajinomaisilla tukiharjoitteilla.

Voimaharjoittelu lisäpainoilla ja ilman: normaali jalkaprässiliike on hyvä suorittaa yhdellä jalalla (v + o), jalkaa vaihdetaan yhtä usein kuin potkukelkkailussa eli neljän toiston välein. Hyvä harjoite on penkille nousu levytanko niskassa. Penkille noustaan samalla jalalla neljä kertaa, jonka jälkeen vaihdetaan jalkaa. Sarja voi olla esim. 4 x (4 + 4) 50kg:lla. Liike pyritään suorittamaan terävästi ja nopeasti. Selkäpenkissä on hyvä harjoittaa sekä staattista, että dynaamista voimaa. Dynaamisessa liikkeessä kiinnitetään vain toinen jalka penkkiin ja jalkaa vaihdetaan kymmenen toiston välein. Staattisessa harjoitteessa roikutaan selän ja takareisien voimalla niin pitkään kuin jaksetaan eli noin 2 x 5 minuuttia samassa vaaka-asennossa. Liike kehittää etenkin tahdonvoimaa, jota pitkissä kelkkakisoissa tarvitaan. H.Vierikon kehittämä potkukumi on ehdoton lonkan koukistajien kehittämisessä potkukelkkailun vaatimusten tasolle. "Tennispallolihasten" kehittämiseen riittävät lyhyet nopeat 15 toiston maksimaaliset vedot. Toistoissa keskitytään erityisesti jalan/polven eteenvientiin. Potkukumi soveltuu myös hyvin reiden lähentäjien harjoittamiseen.

Voimaharjoittelussa on hyvä tehdä potkukumiharjoitteet ja mahdolliset hyppelyharjoitukset viimeiseksi hyvän lajispecifisen siirtovaikutuksen aikaansaamiseksi. Kaikkein paras siirtovaikutus ja lihasten hermotus saadaan voimaharjoituksen jälkeisellä potkukelkkailun nopeusharjoituksella, joka sisältää lyhyitä 10 - 15 sekunnin maksimaalisia potkuvetoja Ketkupolkalla tai Kickbikella.

Yksi lajinomaisimmista kuntopiiri- ja kimmoisuusharjoitteista on yhden jalan kyykkyhyppy, joka on tuttu pikaluistelupiireistä. Potkukelkkailuharjoitteena liike voidaan toteuttaa kahdella eri tavalla, mutta rytmitys on molemmissa sama eli 4 x oikea + 4 x vasen jne. kunnon kehittyessä. Ensimmäisessä hyppymuodossa kantapää kiertää pakaran kautta. Liike kehittää pikamatkalla, rytminvaihdoksissa ja loppukirissä tarvittavaa pyörivää potkua. Toisessa hyppyharjoitteessa ponnistava jalka oikenee eikä kantapää kierrä pakaran kautta. Liike ei ole yhtä kuormittava ja se kehittää ennemminkin tukijalan pumppuominaisuuksia. Kinkkaus on hyvä harjoite. Kerrostalon rappuset sopivat kinkkaukseen erinomaisesti. Sama rytmi pätee kinkkaukseen 4 x oikea + 4x vasen. Usein pidempikin rytmitys saattaa olla käytännöllinen. Vasemmalla jalalla joka toiselle tasanteelle ja oikealla joka toiselle.

Kuntopiiri- ja voimaharjoittelussa on edellämainittujen "lajiharjoitteiden" rinnalla hyvä käyttää yleisesti tunnettuja kehon eri lihaksia harjoittavia liikkeitä. kuten etunojapunneruksia, istumaannousuja, linkkuveitsiä, leuanvetoa, vuoroloikkia, konkkausta jne. Heikkoja kohtia kannattaa kehittää. Sopiva määrä kuntopiiri- ja voimaharjoittelua on 1-2 kertaa 30-60 minuuttia viikossa harjoituskaudesta riippuen. Kilpailukaudella yksi nopeus-/ kimmoisuusharjoitus viikossa saattaa hyvinkin riittää. Kaksi kertaa viikossa harjoiteltaessa toinen harjoitus voi olla voimapainotteinen ja toinen nopeutta- ja kimmoisuutta kehittävä. Lajispecifiset liikkeet on hyvä toteuttaa molemmilla harjoituskerroilla.

Hevospotkut – hästsparkar

Käsite syntyi Kuopiossa vuonna 1996 Victor Balckin muistokilpailua edeltäneissä nopeuskokeissa. Potkukelkkailussa tehokkain potkutapa muistuttaa hevosen potkua, kun tämä potkaisee kengittäjäänsä. Hevospotkut osoittautuivat ylivertaisiksi poliisin tutkaan ajettaessa.

Tekniikka-analyyseissä on selvinnyt että hevospotkuissa oleellisinta on koko vartalon hyväksikäyttö ja jokaiseen yksittäiseen potkuun 100%:n panostaminen. Potku lähtee korkealta edestä ja se on erityisen terävä. Päkiän kontakti jäähän on impulsiivinen ja voimakas. Tukijalkakin työskentelee ja taipuu. Potkujalka oikenee takana terävästi suoraksi. Korkea potkufrekvenssi ei vauhdin kannalta ole yhtä oleellista.

Hevospotkut toimivat parhaiten myötätuuleen potkittaessa sekä erityisen liukkaissa keliolosuhteissa. Hevospotkut vaativat potkukelkkailijalta erityisen hyvää lihaskuntoa ja hapenottokykyä pidemmillä matkoilla.


Ketkupolkka ry:n sääntömääräinen syyskokous
KB WW:n päämajassa Puistolassa Alankotie 11 maanantaina 29.11. klo 19. Kaikki kepolaiset mukaan !


Maailman vauhdikkainta potkukelkkailijatarta jo upealla menestyksellä näytelleen Hannan luistavan säihkyvä läpimurtorooli Kellariteatterin spektaakkelissa

Loistavat Tähdet

Joka ke, pe, la, su klo 19. Viimeinen näytös 5.12.

Liput 40 mk, opiskelijat 30 mk, ryhmät yli 10 henkilöä alennus 5 mk / naamari. Lippuvaraukset puh. 1352851.

Kellariteatteri sijaitsee osoitteessa Liisankatu 27.