K e p o s t i
Potkupostia Ketkupolkka ry:n jäsenille - numero 2 maaliskuu 1998
Potkupostia Ketkupolkka ry:n jäsenille - numero 2 maaliskuu 1998
Koska kepostin toimitukseen ei perinteistä Puhiksen pääkirjoitusta ennen lehden painoon menoa ehtinyt ilmestyä, pyhitettäköön etusivu pääkaupunkiseudun tuntemattomien potkuolosuhteiden ylistykselle.
Vaikka tätä kirjoitettaessa 18.3. onkin märkä räntäsade peitellyt potku-uria umpeen, ei viime päivien untakin unelmallisempia potkuolosuhteita Helsingin edustan merenjäillä käy unohtaminen. Viikko sitten pakkaset jäädyttivät Espoon-Porkkalan saariston peilijäähän.
Potkuoloja epäillyt Tomas törmäsi hiihtolenkillään tähän uskomattomaan potkukelkkailijan paratiisiin, ja kiivaan sähköpostiviestityksen seurauksena pitkälti toistakymmentä kepolaista nautiskelijaa ehti tutustua saaristomatkailun ihanuuksiin.
Vapauden kaipuu sai täyttymystä leppoisan tuulenvireen kiidättäessä kelkkailijaa purjehtijan lailla kohti suojaisaa saarenkuvetta, jossa termarista saattoi hörpätä evästystä seuraavaa vastatuulietappia varten.
Jääkenttien kutsu … Hanna katsoo kaukaisuuteen.
Nuuksion neitseelliset lammet odottavat
Alpo ja Hanna korkkaavat uuden hohtavan lammen.
Paria viikkoa aikaisemmin ja itse asiassa jo useaan otteeseen talven aikana on pienempiä jääkenttiä saattanut löytää kymmenittäin Nuuksion alueen järvien ja lampien kansilta. Lenkki Ketkupolkka-kelkkaa välillä keppoisasti lammelta toiselle kantaen, kalliojyrkänteiden alta ja päältä maisemia ihaillen tuo huomaamattomasti kohennusta sekä mielen että ruumiin kuntoon.
Molemmat varsin vähän tunnetut laajat kelkkaparatiisit löytyvät aivan pääkaupunkiseudulta, peruskepolaiselle vain parinkymmenen minuutin automatkan päästä.
Kelin vaihdellessa päivittäin saattaa olojen keksiminen olla satunnaisen potkuttelijan yksinoikeus. Aivan valveutuneimpia säähavainnoijia lukuunottamatta ei monellakaan kepolaisella aina ole tietoa päivän parhaista potkupaikoista. Siispä ilmoita bongaamistasi potkupaikoista kepolistalla tai ainakin kavereille.
Jäillä liikuttaessa kannattaa kepolaisenkin toki olla varovainen. Kepokastetta ei kannata tässäkin lehdessä julkaistusta Villen kannustavasta esimerkistä huolimatta mielellään ottaa ennakolta siihen varautumatta.
Varsinkin aina arvaamattomilla meren jäillä liikuttaessa tulee noudattaa tiettyjä tulevien jäänpäällisten potkuvuosien todennäköisyyttä merkittävästi kohottavia jokaketkun turvaohjeita:
Mikä ihmeen Ketkupolkka ?
Ketkupolkka ry. on vuonna 1988 perustettu perusstadilainen potkukelkkailuseura. 1990-luvulla myös potkulautailu on tullut entistä näkyvämmin mukaan seuran toimintaan. Seuran jäsenet ovat alusta alkaen osallistuneet kaikkiin merkittäviin potkukelkkailukilpailuihin sekä Suomessa että ulkomailla aina Kanadaa myöten.
Ketkupolkka on myös ollut mukana järjestämässä monia merkittäviä potkutapahtumia, joista ei vähäisimpänä mainittakoon Lillehammerin talviolympialaisten viralliset potkukelkkailunäytökset vuonna 1994.
Kepostin toimitus on pannut merkille, että Kepostin postituslistalla on paljon nimiä, joita ei ole kovin monessa seuran tapahtumassa näkynyt. Seuran toimintaa onkin pitkään vaivannut liian pienessa piirissä potkuttelu rummutetuimpia megatapahtumia lukuunottamatta.
Ketkupolkan toiminta on kuitenkin kaikille avointa, seuran kokouksiin, tapahtumiin ja kilpailuihin osallistumiseen ei vaadita maailmanmestarin potkukuntoa tai trikoosta pursuavaa pakaralihasta. Pikku ripaus reipasta kepohenkeä riittää!
Potkutteluharrastuksen aloittaminen on helppoa, sillä vauhtiin pääsee turvallisesti jo parin minuutin pikakurssin jälkeen. Laji ei myöskään vaadi harrastajaltaan kohtuuttoman suuria investointeja, täydellisen kilpapotkulautailijan tai -kelkkailijan varustuksen saa jo parilla tonnilla.
Potkiminen on juoksua pehmeämpää ja monipuolisempaa, mutta yhtä lailla tehokasta ja kehittävää ruumiinharjoitusta. Toisaalta, talvisille ulkoilu- ja maanteille tai rosoisille luonnonjäille potkukelkkailu sopii usein hiihtoa tai luistelua mukavammin ja turvallisemmin. Jos haluaa uutta potkua liikuntaharrastukseensa, on potkulautailu tai -kelkkailu kerrassaan oivallinen vaihtoehto kun tekee mieli lähteä lenkille.
Jäsenmaksu aikuiset 32 mk, alle 18 v. 6 mk, kannatusjäsen 500 mk. Pankkitili Merita 142650-82829.
Ketkupolkan internet-kotisivu (design Alpo Kuusisto): http://www.hut.fi/~akuusist/kepo/index.html
Puheenjohtaja Hannu Vierikko p. 3883231
Varapuheenjohtaja Alpo Kuusisto p. 040-5409219
Rahastonhoitaja Sami Siirilä Visakoivunkuja 15 A 9 02130 Espoo p. 426280.
Keportteri Esa Mononen Aittatie 13 B 18 00390 Hki
p. 5482213, t. 0204-455859 esa.mononen@karttakeskus.fi.
Muista Kepostin 3/98 deadline 9.7.
!
Talvi 1998 tullaan muistamaan potkukelkkailun historiassa monen merkittävän tapahtuman ansiosta. Vähäisimpinä ei suinkaan voida pitää Kepon naisten ennätysmurskajaisia jääradoilla. Vain Anu Heikkilän mailin ja 2000 metrin ennätykset jäivät voimaan, joista jälkimmäinenkin oli pariin otteeseen vakavasti uhattuna. Ilahduttavinta on se, että tilastoihin ilmestyi peräti kolme uutta ennätyksen haltijatarta.
Neljän kepotytön eli Annikan, Anun, Hannan ja Reetan hallussa on nyt kaikki naisten maailmanennätykset.
Uudet maailmanennätykset:
200 m Annika Renvaktar 26.5 Multia 7.3.
10000 m Reetta Matsi 26.55.8 Imatra 7.2.
Maraton Hanna Markkula 2.02.45 Kuopio 28.2. 100 km Hanna Markkula
4.50.22 Kuopio 28.2
Muutama päivä Finland Ice Marathonin jälkeen potkittiin kuin potkittiinkin Kuopiossa Victor Balckin 100 km muistokilpailu. Läpipotkineita oli ennätykselliset kymmenen, joista Hannu ehätti maaliin hiukan ennen Alpoa. Ville jäi tällä kertaa kolmanneksi.
Merkittävin uutinen lienee kuitenkin Hannan ja Reetan mainiot suoritukset: Balckin läpäisy ensimmäisinä naisina maratonin ennätystahtia kirjattiin historiaan.
100 km kisan alussa haetaan vauhtia ja tuntumaa
Kisassa piti olla maastomaratoni ja pikamatka. Sitten ilmoitettiin että maratonin sijasta kisaillaankin 7 km kisan. Valmistauduin siis pikamatkaan ja 7 km matkaan, joka sekin on vielä aika lyhyt. Kovia vetotreenejä, nopeutta ja frekvenssiä harjoittelin pari viikkoa ennen matkaa.
Matkalla mukana oli minun lisäksi Alpo "ennakkosuosikki"
Kuusisto, Ville "hevonen" Vickholm, Esa "Mr. President"
Mononen, Väinö "Väiski" Nurvo, Hanna
"Kepo-perheen äiti" Markkula ja Multian edustaja
Ilkka "Koppis" Koppelomäki. Vierikko ei siis ollut
mukana puolustamassa voittoaan.
Hanna ja Hannan eväät. Riittiköhän kärryn sisällöstä kepoperheen ravinnoksi ? Tyrehtyikö tankkausinto epämääräisiin ennakkotietoihin kilpailumatkan pituudesta ? Pärjäsikö kukaan Ilkalle ? (Kuva: Väiski)
Yllätys perillä oli se että pikamatkaa ei ollut ja että riippuen keneltä kysyi niin kisamatka oli 7 km tai maraton. Vielä minuutteja ennen lähtöä oli epävarmaa mikä kisamatka oikeastaan on. Rata oli melkein 7 km ja päätettiin lopulta että potkitaan kaksi kisaa samalla, ensimmäinen kierros oli 7 km kirikisa ja heti päälle jatkettiin 6 kierrosta niin että maratoni tuli täyteen.
Järjestäjät ei kuitenkaan tienneet siitä että tulemme maalin kautta jo ensimmäisellä kierroksella, he luulivat että kierretään maalialueen alapuolelta viidellä ensimmäisellä kierroksella ja sitten vasta tultaisiin maaliin viimeisen kierroksen lopussa.
Loppusuora oli siis täynnä kostymklass:laisia ja yleisöä. Alpo tuli ensin maaliin ja kakkossijakamppailu meni niukasti Norjan tore Bjerkrheimille kun tämä pääsi ihmismassan läpi sujuvammin kuin kolmanneksu jäänyt Tomas. Ville jätettiin palkintopallin ulkopuolelle. Maratonia ei sitten Tore jaksanut potkia, vaan hän keskeytti. Maalissa erot oli selviä 1 Alpo 2 Ville 3 Tomas. Naisten sarjassa potki ainoastaan Hanna.
Sankareiden malja … kiertopalkinnot käytössä
Kisailun lisäksi me harrastettiin laskettelumäkikiipeilyä ja persmäki-alastuloa. Mäen huipulle mentiin myös kelkkoineen ja snowboard tyypit kovasti ihmetteli kun kelkoilla laskettiin alas. Se oli todella vauhdikasta ja kivaa. Upeat maisemat ja hyvä ilma. Kiva reissu vaikka automatkat olivat aika pitkiä.
Viikko aikaisemmin takareisi vähän revähti Imatran jääkympillä ja vasen potkujalka siis oli potkukelvoton. Mietin kyllä menisikö mukaan potkimaan vain pikamatkan yhdellä jalalla mutta jäin kotiin. Fiilis oli kuvan mukainen kun piti jättää kelkkakisa väliin.
>
Tomaksen muodonmuutos matkan peruunnuttua.
Pakkasta riitti, aurinkoakin riitti, Hollantilaiset palelivat. Potkukuntoni oli pieni arvoitus koska en juuri ollut potkinut lainkaan loukkaantumisen jälkeen, eli kuukausi sitten. reisi oli kyllä täysin parantunut mutta suurin osa harjoitustunneista oli ollut hiihdon tasatyöntöä, jotta reisi saisi rauhassa parantua.
Lauantaina musta hevonen Annika Renvaktar otti ja voitti naisten 200m jännittävässä finaalissa jossa kaikensa antanut Hanna ei pysynyt pystysä vaan teki näyttävän pesis-syöksyn. Annikan aika oli uusi maailmanennätys, Anu Heikkilän vänha ennätys alittui 0.1 sekunnilla. Anu oli nyt toinen.
Vanhat mestarit jäivät sananmukaisesti uusien varjoon. pikamatkoilla. Kuvassa korkeimmalle kivunnut Kepon komeetta Annika pimittää auringon Anulta. Multian takavuosien tähdelle Auli Suomalaiselle päivä paistoi vieläkin, pronssi oli yllättävä kuten kultakin.
Itse potkin uuden komean ennätyksen 200 metrillä, 25.1, mutta se ei tässä huippu-kovassa kisassa edes riittänyt finaalipaikkaan. Handen voittoputki katkesi kun Matti Vigren Kuorevedeltä heittäytyi maalilinjalla ja sai kelkan kärjen muutaman sentin ennen Vierikon kelkkaa maaliin.
Vajaat 23 sekuntia ennen kukistumistaan kuningas vielä näytti kiihdyttävän kevyesti muilta karkuun.. (Kuva: Väiski)
Kahdella tonnilla potkin myös uuden ennätyksen, 4.25.5 ja olin Villen kanssa ihan tasoissa maalissa. Maalivideota sai katsoa monta kertaa hidastuksessa ennenkuin jury ilmoitti kuka oli neljäs ja kuka viides. Ville oli juryn mukaan tulitikkuaskin verran ennen minua maalissa. Voiton nappasi odotetusti Hannu Vierikko, Alpo oli toinen ja Multian Jussi Ruokonen kolmas.
Maratonilla sunnuntaina viime aikojan vähäiset potkukilometrit näkyivät selvästi. En pysynyt monta kilometriä kärkikolmikon (Hannu, Alpo, Ville) vauhdissa vaan sain tyytyä kamppailemaan Väiskin kanssa neljännestä sijasta. Väiski jäi 14 sekuntia. Alpo ja Ville olivat kyllä hämmästyttävän vahvoja kun Hannu jätettiin tylysti kolmanneksi. Kylmän kisan jälkeen sauna oli kyllä poikaa.
Alpo potkii jo toisen maailmancupin osakilpailuvoittonsa maratonilla,nyt jäällä.. Ville taas puristaa kohti cupin kokonaiskisan voittoa (kuva: Maarit Lehtinen).
Lisää kuvia, tuloksia ja tarinaa löytyy Multian kisasivuilta http://www.jyu.fi/~antleht/mm/mm.html
Kuten edellä kerrottiin, kiertävä pohjoismaisen kirjeenvaihtajamme Tomas joutui useiden muiden ennakkoon ilmoittautuneitten lailla jättämään maailmancupin Ruotsin kapinallisen Jämtlannin maakunnan kelkkakiertueen väliin. Matkalle lähtiessä kepolaisten joukko oli kuitenkin vielä sankka, vaikkakin hajanainen. Ville ja Väiski suuntasivat kulkunsa kolmen Multia-tiimiläisen kanssa komeasti Pohjanlahden ahtojäälakeuksien halki kohti Uumajaa. Alpo, Hanna ja Esa taas suuntasivat Turusta kohti Tukholmaa, josta Mari oli luvannut astua kyytiin tekemään paluuta potkukelkkailun huipulle.
Alpon pysyminen huipulla oli sen sijaan vaakalaudalla koko laivamatkan ajan, sillä sinnikkään korkea kuume ei suostunut maanitteluista huolimatta laskemaan urhoamme Hannan kisakuntoisuuskatsastuksesta läpi. Niinpä Alpon Ruotsin matka lyhentyi risteilyksi. Maailmancupin keltainen paita vaihtui paluulippuun maitolaivalla kotiin.
Keportterin kunniatehtäväksi jäikin toimia naisten maajoukkueen autonkuljettajana. Tehtävä onnistuikin onnekkaasti, sillä aamulla Hammarstrandissa saattoi maajoukkueen karskimpi osasto todeta puuromaisen lumipyryn sekaan ilmestyneen tuttuja potkuilmeeseen virittäytyneitä naamareita aamupuuroa kippaamaan.
Alpon poissaolo oli toki kaikille yllätys, ja ennakkospekulaatioissa alettiin jo vakavasti pelätä paikallisen urheilutähden Stefan Thomsonin puhdistavan palkintopöydän ja nappaavan arvokkaat maailmancupin pisteet Kepon ja multialaisten nenän edestä.
Kilpailupaikalla vallitsi kuitenkin rauhoittavan keppoisa kyläkisan tunnelma. Kuten jo vuotta aikaisemmin knattesprinttin valmistautuva paikallinen juniorikaarti sekä bondebändi tekivät potkukelkkailun ystävän olon kotoisaksi. Tuttuja morjestettiin ja perehdytettiin kisaa varten lainaan värkättävien uudenuutukaisten Ketkupolkka-kilpakelkkojen hienouksiin.
Naisten kisassa paikallisia ei valitettavasti Ketkupolkan sarvissa kilparadalla näkynyt, vaan varmaankin Marin ja Hannan sinivalkoisia trikoita pelästyneinä Jämtajäntat tyytyivät potkimaan pikamatkankin kuntosarjassa. Mari näytti heti ettei potku ole rapistunut maailmaa katsellessa, vaan tykitti ajan jota puolet miesten sarjankin osanottajista joutui kunnioittaen ihmettelemään. Ei toki Hannankaan aika ainakaan keportterin näkökulmasta ollut juurikaan sen inhimillisempi, vaikka vain reilun 100 metrin pikapyrähdys ei ehkä Hannan lempparimatka aivan olekaan
Sprint Damer
1. Mari Lymysalo FIN 15,02
2. Hanna Markkula FIN 15,46
Miesten sarjassa elettiin kiperiä jännityksen hetkiä, sillä Stefan Thomson oli ainoana paikallisena paikalla oman Ketkupolkka-kelkan kanssa ja vieläpä tapansa mukaan vaarallisen kaitakasvoisena. Ville kuitenkin näytti että satanen kuin satanen sujuu ja kuittasi voiton turvallisen tuntuisesti sadasosasekunnin turvin.
Sprint Herrar
1. Ville Vickholm FIN 14,08
2. Stefan Thomson JMT 14,09
3. Jussi Ruokonen FIN 14,30
4. Väinö Nurvo FIN 14,30
5. Antti Lehtinen FIN 14,75
6. Nicke Amrén JMT 15,03
7. Ilkka Koppelamäki FIN 16,10
8. Henrik Olsson JMT 17,50
9. Esa Mononen FIN 17,80
10. Patrik Heed SWE 20,45
Wanhan ruåtsalaisen mailin kisassa eroa sentään tuli hieman enemmän, muttei kuitenkaan niin paljon, että Ville olisi päässyt löysäilemään missään vaiheessa. Väiski näytti raskaalla radalla että wanhassa wara parempi eikä kepon nestori jättänyt selittelyn sijaa perässä tuleville maitoparroille.
Wanhan mailin wiiwalla (Kuva: Sören Lilja)
|
1. Ville Vickholm FIN 31.32
2. Stefan Thomson JMT 31.47
3. Väinö Nurvo FIN 32.17
4. Ilkka Koppelomäki FIN 33.02
5. Jussi Ruokonen FIN 33.54
6. Antti Lehtinen FIN 35.07
7. Esa Mononen FIN 35.09
8. Henrik Olsson JMT 36.54
9. Nicke Amrén JMT 40.00
10. Patrik Heed SWE 42.54
Naisten kisassa Hanna pääsi jo vauhtiin hyydyttäen Marin raskaalla maastoradalla. Pahimpana vastuksena molemmilla matkantekoon motivoitumisessa lienee toki ollut epäkepolaisen vastuksen puute.
Gammal mil (10 689 m) Damer
1. Hanna Markkula FIN 38.54
2. Mari Lymysalo FIN 43.23
Virallisen ja epävirallisen kongressi- ja palaveriohjelman jälkeen olikin seuraavana aamuna vuorossa matka kohti Östersundia. Ville ja Väiski tosin katsoivat urakkansa hoidetuksi omalta osaltaan ja suuntasivat suoraan kohti kotimaata. Niinpä Stefan Thomson vaikuttikin entistä suuremmalta suosikilta, olihan Multialaisten lisäksi vastuksena vain keppoinen keportteri.
Östersundin kaupunki yllätti maajoukkueemme perusteellisesti lähes olympiatason panostuksellaan potkukelkkailukilpailun järjestelyihin. Kaupungin syliin levittäytyvällä luonnonstadionille oli asennettu sähköinen ajanottolaitteisto 500 m vauhtisuoralle. Toimitsijoita ja lehdistöä vilisi paikalla enemmän kuin potkijoita, ja Vinterstadenin kylpylä toimi kelkkakisailijoiden huoltotilana. Väliaikalähtö myötätuuleen harjaamattomalla radalla ei toki ollut ennätyskelpoinen, mutta mainio kokeilu ja vaihtelu maailmancupin ohjelmaan.
500 m Herrar
1. Jussi Ruokonen FIN 61,57
2. Antti Lehtinen FIN 63,48
3. Stefan Thomson JMT 70,54
4. I. Koppelomäki FIN 70,81
5. Esa Mononen FIN 77,76
500 m Damer
1. Hanna Markkula FIN 72,43
2. Mari Lymysalo FIN 76,41
Kympin kisaa, joka ei kuulunut maailmancupin ohjelmaan, oli etukäteen mainostettu ME-kokeena, mutta kisaradan nähtyään ei kukaan ollut valmis ennätyksen syntyyn uskomaan.
10 000 m Herrar
1. Jussi Ruokonen FIN 30.48
2. I. Koppelomäki FIN 31.31
3. Stefan Thomson JMT 31.56
4. Antti Lehtinen FIN 34.00
5. Esa Mononen FIN 35.48
Damer
Östersundin kitkaiset jääkisat olivat todella kovia ja heikkoselkäisiä näivettäviä. Jopa Stefan Thomson keportterista puhumattakaan joutui toteamaan jääkelkkailun olevan vaativa laji harjaantumattomalle
Hanna sitävastoin näytti piikkinsä purevan jäähän lumenkin lävitse, ja puolusti kunniakkaasti kepon mainetta Multia-tiimin suurena päivänä.
KB-kausi lähestyy ja suurimmat tapahtumat on jo kirjattu jokaketkun lomakalenteriin.
5.7. Wolfsburg, Saksa Eurocup II
Keponakkaan tulevista täydennyksistä ja muutoksista ilmoitetaan Kepon kotisivuilla sekä Kepon sähköposti-listalle lähetettävillä tiedotteilla.
Kepon mestaruuskilpailuja järjestetään kevään ja kesän aikana ainakin seuraavissa lajeissa:
Kepoduathlon, Kepotriathlon, Kickbike.
Kisojen luonne, ajankohta ja paikka päätetään
luonnonolosuhteista ja kepoaikataulusta johtuen lähempänä
tapahtumia. Ilmoita kiinnostuksesi osallistua Kepokisoihin Kepostin
toimitukseen niin sinuun otetaan yhteyttä ennen tapahtumia.
Vailla potkuvarusteita ? Kausi loppuu ja uusi alkaa!
Tule tutustumaan uusiin toimitiloihimme Puistolaan Alankotie 11. Kepotarjoukset voimassa yötäpäivää.
Ota pikaisesti yhteyttä Kickbike Worldwide
OY
Hannu Vierikko p/fax 3883013 kickbike@mail.dlc.fi
Ketkupolkan edustusasutilanteeseen tulee parannus nyt kun tilataan uudet Kepoasut. Kyseessä on Dobsom R90, joka on kevyt, tuulenpitävä, vähän vedenpitävä ja erittäin hengittävä tuulipuku eli huippuhyvä lenkki-asu, joka myös on hieno pitää päällä palkintojenjaoissa potkukelkka- tai KB-kisoissa. R90 on moninkertainen treeniasujen testivoittaja ennen mm. Nike Clima Fit, Frank Shorter Mikrof Light, Adidas, Craft... Väri on "Kepon sininen" ja tummansininen. Painoksi tulee tietysti Becel ja Ketkupolkka-logo.
- Materiaali: ohut teflon HT polyester.
- Anorakkimallinen yläosa + korkea kaulus.
- Irrotettavat hihat.
- n.s. hanskaresorit hihassa.
- Kiristysnauhat lahkeissa polven alla, antaa "shortsifiiliksen".
- Kokoja XS - XXL.
- Suomessa ovh 749 mk mutta Kepon etu-hinta suoraan maahantuojalta
480 mk.
Kaikki Kepolaiset jotka haluavat tilata R90 seurapuvun ottakaa yhteyttä tilauksen hoitajaan, Tomas Porthin puh. 09-468 2952 tai 050-5892 555, email: tporthin@cc.hut.fi
Tilaukset tehdään noin viikon Kepostin ilmestymisen jälkeen, toimikaa siis nopeasti. Suuri osa Kepo-aktiiveista on jo tilannut.
Vanha tuttu GB-autovuokraamo (osoite Malminkartanontie 1, Konala, p. ) laskee sinulle keppoisan tarjoushinnan kun kerrot olevasi Ketkupolkasta.
Ketkupolkka ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään Esalla Konalassa Aittatie 13 B 18 sunnuntaina 29.3. klo 19. Kepotarjoilu !
Potkukelkkailuiiton kongressi Hammarstrandissa 14.2 (Kuva: Väiski). |
Kansainvälinen potkukelkkailuliitto (International Kicksled Federation) on potkukelkkailun kansainvälinen yhteistyöelin. Liiton sihteeristö pitää päämajaansa Ruotsin Jämtlannissa, Hammarstrandin kelkkailutaajamassa.
Hammarstrand on Multian lailla yksi useasta pohjoismaisesta paikkakunnasta, joissa ehdittiin jo viime vuosikymmeneltä lähtien järjestää potkukelkkailun MM-kisoja toisista vastaavista tapahtumista tietämättä. Liiton ensimmäisenä tavoitteena onkin johdattaa eri kilpailujen järjestäjät ja harrastajat yhä tiiviimpään vuoropuheluun ja yhteistoimintaan.
Suomi on hyvin edustettuna liiton hallituksessa, sillä puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Ketkupolkan Esa Mononen ja liiton tekninen valiokunta on koottu kokonaan Suomesta puheenjohtajanaan Multian Antti Lehtinen. Muut hallituksen jäsenet ovat Sven-Erik Edholm ja Sören Lilja Jämtlannista, May-Britt Solhaug Norjasta sekä toistaiseksi ainoana ei-pohjoismaalaisena Thijza Brouwer Hollannista.
Hammarstrandissa helmikuun puolivälissä pidetyssä liiton vuotuisessa kongressissa päätettiin mm. sääntöjen ja kilpailujen järjestelyohjeiden yhdenmukaistamisesta ensi kauteen mennessä. Multian kisoja pidetään yleisesti edelläkävijänä ja esimerkkinä muille kisajärjestäjille, sillä täällä kilpakelkkailuun on panostettu erityisen painokkaasti.
Antti Lehtisen johtamalla teknisellä valiokunnalla onkin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana hankitun arvokkaan kokemuksen pohjalta mainiot eväät lähteä kehittämään potkukelkkailun kansainvälisten kisojen järjestelyitä. Toisaalta, ulkomailla vieraissa olosuhteissa vaikkapa sisähallissa järjestettävät kisat avartavat varmastikin edelleen myös kotimaista näkemystä kilpailujen laadun varmistamisesta.
Tänä vuonna järjestettiin kokeilumielessä ensimmäinen potkukelkkailun maailmancup-kilpailusarja. Maailmancupissa jaettiin pisteitä kokonaiskilpailun lisäksi erikseen sprintteri- ja kestävyyscupissa. Maailmancupin osakilpailuista Geilossa, Hammarstrandissa, Östersundissa ja Multialla on tarinaa toisaalla tämän lehden sivuilla.
Maailmancupin kiertopalkintoina on kopioita Hammarstrandin seudulta löytyneestä 6000 vuotta vanhasta kuormajalaksesta, joka on vanhin tunnettu potkukelkaksi tulkittavissa oleva muinaislöytö. Palkinto symbolisoi potkukelkkailun pitkiä ja kunniakkaita perinteitä, joita maailmancupin avulla pyritään elvyttämään nykyaikaisen urheilulajin muodossa.
Maailmancupin tarkoituksena on lisätä lajin harrastusta ja näkyvyyttä sekä hakea ja hioa uusia kilpailujen järjestelyorganisaatioita. Miten tavoitteissa on onnistuttu ja miten kannattaa potkutella eteenpäin, on tietysti lajille elintärkeä kysymys. Multialla pidetyssä kokouksessa todettiin kiinnostusta potkukelkkailun kehittämiseen olevan useissa maissa, ja kansainvälisen liiton tehtävänä onkin antaa potkua ja puhaltaa tulta eri puolilla kyteviin pikku kipinäpesäkkeisiin.
Vielä toistaiseksi potkukelkkailua huipputasolla harrastavia löytyy lähinnä kotimaasta. Talven maailmancupin parhaat ulkomaalaiset olivat Jämtlannin Stefan Thomson, joka sijoittui sprinttericupissa viidenneksi ja Hollannin Thijza Brouwer, joka sijoittui naisten puolella yhdeksänneksi.
Kokonaiskilpailun pisteet löytyvät seuraavalta sivulta, muut cup-tulokset voi vilkaista Antti Lehtisen Multian mainioilta kisasivuilta
http://www.jyu.fi/~antleht/mm/mm.html
Multian sivuilta löytyy myös Kepostissa julkaisemattomia tarinoita talven kelkkakisoista. Antin Potku-uutiset tarjoaa tiivistelmät tärkeimmistä tapahtumista lähes tosiaikaisesti.
Virallisesti kansainvälinen potkukelkkailuliitto keskittyy vain talvisen jalaslajin edistämiseen. Toisaalta, toimivaa kansainvälistä potkulautailun yhteistyöelintä ei vielä ole olemassa. Lisäksi käytännössä suuri osa potkukelkkailuliiton toiminnassa mukana olevista henkilöistä käy vuoropuhelua myös potkulautailun kehittämiseksi.
Niinpä potkukelkkailuliitossa ollaan tietoisia myös kesäisen potkuttelumuodon kehityksestä. Useimmat harrastajat tuntevat molemmat lajit. Lajeja pyritään kehittämään ja markkinoimaan yhteisin voimavaroin, mikäli mahdollista. Yhteinen kehitys lajiperheenä näyttääkin jatkuvan ainakin toistaiseksi.
Maailmancup
kokonaiskilpailu
Miehet Maa H:strand Ö:sund Multia Multia Geilo H:strand Multia summa
200m 500m 200m 2000m 42km 10689m maraton
1 Ville Vickholm FIN 100 20 40 70 100 70 400
2 Jussi Ruokonen FIN 50 100 50 50 36 32 318
3 Alpo Kuusisto FIN 32 70 100 100 302
4 Antti Lehtinen FIN 36 70 36 20 32 28 222
5 Hannu Vierikko FIN 70 100 50 220
6 Väinö Nurvo FIN 40 14,5 24 40 50 36 204,5
7 Stefan Thomsson JMT 70 50 70 190
8 Ilkka Koppelomäki FIN 28 40 13 16 32 40 20 189
9 Tomas Porthin FIN 28 36 50 40 154
10 Esa Mononen FIN 20 36 13 36 28 16 149
11 Matti Vigren FIN 100 100
12 Kimmo Kortelainen FIN 40 32 72
13 Esa Kinnunen FIN 16 28 24 68
14 Nicke Amren JMT 32 20 52
15 Henrik Olsson JMT 24 24 48
16 Andre Vissher NL 24 15 39
17 Patrick Heed JMT 16 16 32
18 Harri Santala FIN 14,5 14 28,5
19 Mikko Kouvalainen FIN 12 12 24
20 Herman Gooiker NL 11 11 22
21 Vincent Gooiker NL 10 10 20
22 Joonas Ilvesaho FIN 15 15
Naiset Maa H:strand Ö:sund Multia Multia Geilo H:strand Multia summa
200m 500m 200m 2000m 42km 10689m maraton
1 Hanna Markkula FIN 70 100 32 100 100 100 100 602
2 Mari Lymysalo FIN 100 70 70 240
3 Anu Heikkilä FIN 70 70 70 210
4 Annika Renvaktar FIN 100 50 150
5 Reetta Matsi FIN 40 36 50 126
6 Auli Suomalainen FIN 50 40 90
7 Tuija Hyytiäinen FIN 36 32 68
8 Anne-Maria Vierikko FIN 28 28 56
9 Thijza Brouwer NL 24 24 48
10 Mari Kerkola FIN 20 20 40
JMT=Jämtland
Pöly talvisilta potkutantereilta on laskeutunut. Voittajat ovat saaliitaan ja päänahkojaan ylpeinä esitelleet. He ovat nauttineet kunniasta ja maineesta. Toinen puoli joukosta on jäänyt nuolemaan saamiaan haavoja. Mikään ei kuitenkaan ole kuin ennen. Voittamattomana pidetty taistelija on kukistettu. Hän on joutunut luopumaan laakeriseppeleestään. Toisaalta tämä on myös helpotus hänelle itselleen, ei ole enää voittamisen pakkoa ja sen vaatimia uhrauksia.
Mitä muuta on kelkkaurheilulle tapahtumassa ? Katsooko Victor Balck ylpeänä jälkipolvea pilven reunalta vai pitääkö hän meitä lajin häpeäpilkkuina. Tämä kaikki riippuu varmasti meistä itsestämme. Miten me toimimme tai emme toimi. Toiminnan tueksi onkin perustettu kansainvälinen liitto (IKF) ajamaan lajin etua. Aktiivisena henkilönä liitossa on toiminut Esa Mononen, joka on myös liiton puheenjohtaja ( mr President). Tosin häntä pidetään matalan profiilin miehenä. Asiat ovat kuitenkin edistyneet ja toiminta alkaa kehittyä
Toivon toiminnalle hyvää jatkoa, sillä urheilumuotona ja lajina potkukelkkailu kantaa pitkää perinnettä. Ja vaikka se ei edusta Olympiaurheilua, niin urheiluna potkukelkkailu on yhtä antoisaa kuin mikä muu urheilumuoto tahansa.