Ketkupolkka ry:n ja potku-urheilun pää-äänenkannattaja

K e p o s t i



Potkupostia Ketkupolkka ry:n jäsenille - numero 1 tammikuu 1998


 

Ketkupolkkaa ja petkukolkkaa!

Elämme karussa ilmastossa. Kuuntelin tuossa meteorologian laitoksen tiedotetta, jossa todettiin auringon paistaneen maanpinnalle asti joulukuussa kolmasti mutta tammikuussa ei vielä kertaakaan Ketkupolkan syntysijoilla. Onneksi on niin että eteläisen Suomen talvinen säätyyppi luo vääjäämättä ihanteelliset olosuhteet potkuttelulle.

Suuren osan talvesta ovat nytkin maastohiihtoon tarkoitetut latupohjat olleet oivallisella iljanteella. Kukapa meistä jaksaisi arjen pimeydessä ilman tunnelin päässä loistavaa valoa - seuraavaa potkukelkkailulenkkiä?

Alkutalven kisoissa oli suuren skandaalin ja uutispommin makua kun Kestilässä oli puheenjohtaja tukehtua viittaansa. Kepon alle kolmekymppiset juniorit olivat väen vängällä kampeamassa edelle jääden historiallisen vähän sijasta yksi. Suositan kuitenkin potkukelkkailukilpailun voitosta haaveilevia nuorukaisia tiivistämään harjoitustahtiaan sillä Einari(3v) potki Eltsussa vauhtia , jolla olisi Multialla viime vuonna voitettu alle 8-vuotiaiden sarja..

Ketkupolkat ovat osoittautuneet edelleen aivan verrattomiksi menopeleiksi. Kaikki tuotetut kelkat on myyty ja seuraava yli sadan kelkan sarja lienee valmistunut tämän ilmestyessä. Jonotusaika laitteen haltijaksi on siis lyhyempi kuin Trabanteilla DDR:ssä aikoinaan. Myös jääjalakset ovat olleet ominaisuuksiltaan ihanteelliset ja tuntuvat myös kestävän Keppoisaa käyttöä. Näiden menekki on ollut sellainen että tilasin jalastarpeita puoli kilometriä lisää. Jalasten värkkäys on muuten tuloksista päätellen parasta potkukelkkailuharjoitusta.

Perinteinen Ketkupolkan talvisafari potkittiin jälleen Päijät-Hämeen liukkaassa yössä. Keli oli jopa niin hyvä että kantokelkkapätkiä oli keinotekoisesti haettava. Kiitän tässä läheisimpiä Ketkuja siitä että nouditte mittapuun tavoittelua yrittäneen puheenjohtajan kotoa tutummalle paikalle - letkan kärkeen ja palaveriin.

Lopuksi toivotan seuran jäsenet tervetulleiksi Suomen ensimmäiseen potkuliikkeeseen. Kickbike - Worldwide Oy:n kauppa avataan helmikuun alussa. Paikka on Alankotie 11, H:ki (puh. 388 3013) n. 250m Vierikoilta etelään.

 

90m2:n tilassa pyritään tyydyttämään kaikki potkuttelijan tarpeet - niin kesäiset kuin talvisetkin. Tällä hetkellä etsitään ylikorostuneella itsetunnolla varustettua myyntitykkiä sekä ahkeraa (!) värkkääjää osa-aikatöihin keppoisaan taloon. Tupareista ilmoitetaan Emailin kautta.

terveisin Hannu

Hanki nyt huippukelkka kepohintaan !

Seuraavat Kickbike-Worldwide OY:n tuotteet saat pohjaanpotkittuun kepohintaan:

KB City ja Sports Classic 1350,-

KB Bag 350,-

KB Ketkupolkka 750,-

vaihdettavat jääjalakset 390,-

KB WW:n kautta voit tilata myös ESLAn ja muidenkin valmistajien potkuvarusteita keppoisaan kepohintaan.

Jäillä liikkujan turvavarusteet

jäänaskalit 90,-/pari
jääsauva 110,-

ESLA vakiopotkukelkat:

Lapsille: T2 kokoontaittuva 357,-
Muksu (muovijalas vakiona) 372,-
T4 kokoontaittuva 450,-
T7 (uutuus, todella iso, kokoontaittuva) 559,-
Pilkkikelkka(uutuus) 490,-

ESLA lisävarusteet

muoviset lumijalakset (35mm leveät) 82,-
hankijalakset (uutuus, 56mm leveät) 129,-/pari
potkukarpponen (jääkenkä, 2 kokoa) 78,-/KPL
muoviset jalkatuet (vakiona kelkoissa) 25,-/pari turvavyö (sopii norm. potkukelkkaan) 27,-

 

Ota pikaisesti yhteyttä Kickbike Worldwide OY
Hannu Vierikko p/fax 3883231 kickbike@mail.dlc.fi

Mikä ihmeen Ketkupolkka ?

Ketkupolkka ry. on vuonna 1988 perustettu perusstadilainen potkukelkkailuseura. 1990-luvulla myös potkulautailu on tullut entistä näkyvämmin mukaan seuran toimintaan. Seuran jäsenet ovat alusta alkaen osallistuneet kaikkiin merkittäviin potkukelkkailukilpailuihin sekä Suomessa että ulkomailla aina Kanadaa myöten.

Ketkupolkka on myös ollut mukana järjestämässä monia merkittäviä potkutapahtumia, joista ei vähäisimpänä mainittakoon Lillehammerin talviolympialaisten viralliset potkukelkkailunäytökset vuonna 1994.

Kepostin toimitus on pannut merkille, että Kepostin postituslistalla on paljon nimiä, joita ei ole kovin monessa seuran tapahtumassa näkynyt. Seuran toimintaa onkin pitkään vaivannut liian pienessa piirissä potkuttelu rummutetuimpia megatapahtumia lukuunottamatta.

Ketkupolkan toiminta on kuitenkin kaikille avointa, seuran kokouksiin, tapahtumiin ja kilpailuihin osallistumiseen ei vaadita maailmanmestarin potkukuntoa tai trikoosta pursuavaa pakaralihasta. Pikku ripaus reipasta kepohenkeä riittää!

Potkutteluharrastuksen aloittaminen on helppoa, sillä vauhtiin pääsee turvallisesti jo parin minuutin pikakurssin jälkeen. Laji ei myöskään vaadi harrastajaltaan kohtuuttoman suuria investointeja, täydellisen kilpapotkulautailijan tai -kelkkailijan varustuksen saa jo parilla tonnilla.

Potkiminen on juoksua pehmeämpää ja monipuolisempaa, mutta yhtä lailla tehokasta ja kehittävää ruumiinharjoitusta. Toisaalta, talvisille ulkoilu- ja maanteille tai rosoisille luonnonjäille potkukelkkailu sopii usein hiihtoa tai luistelua mukavammin ja turvallisemmin. Jos haluaa uutta potkua liikuntaharrastukseensa, on potkulautailu tai -kelkkailu kerrassaan oivallinen vaihtoehto kun tekee mieli lähteä lenkille.

Ketkupolkka ry.

Jäsenmaksu aikuiset 32 mk, alle 18 v. 6 mk, kannatusjäsen 500 mk. Pankkitili Merita 142650-82829.

Ketkupolkan internet-kotisivu (design Alpo Kuusisto): http://www.hut.fi/~akuusist/kepo/index.html

Puheenjohtaja Hannu Vierikko p. 3883231

Varapuheenjohtaja Alpo Kuusisto p. 040-5409219

Rahastonhoitaja Sami Siirilä Visakoivunkuja 15 A 9 02130 Espoo p. 426280. Keportteri Esa Mononen Aittatie 13 B 18 00390 Hki
p. 5482213, t. 020-4455859
esa.mononen@karttakeskus.fi.

Muista Kepostin 2/98 deadline 9.3. !


Oulun kelkkamaraton

Huolimatta jäälle nopeasti nousseesta jopa 20cm:n vesikerroksesta potkimme Oulun Pyykösjärven jäällä täyden maratonin 15.11. Välillä tuli jäävettä kuin paloruiskusta aina kepopuvun ilmanottoaukun reunaa myöten. Huolimatta tavanomaista suuremmasta viskoosista kitkasta kisassa kiilattiin top -10 listalle naisten sarjassa.

Uusi kilpakelkka KETKUPOLKKA havaittiin toimivaksi myös tosielämässä, jääjalaskin kesti vaikka kisan luonteeseen kuului oleelisesti yhdellä jalaksella ajo ja melko tiukatkin kanttaukset.

Sunnuntain kisa Kestilässä peruttiin järjestäjän toimesta lajin sääntöjen vastaisesti n. 30cm:n paksuisen vesikerroksen lilluessa kilp. radalla. Järjestäjä tilasi kuitenkin KETKUPOLKKIA majoitusliikkeensä vetonaulaohjelmaksi.

Potkimme kuitenkin hyvän lenkin jäisillä pikkuteillä normaalijalaksella ja saunoimme savusaunassa. Harmittavaa oli se että MTV:n kuvausryhmä oli jo varmistanut tulonsa kelkkakisaa kuvaamaan

Tulokset, 42.195 km:

Miehet

1. Hannu Vierikko 1.44.30

  1. Ville Vickholm 1.44.47.

 

Väinö Nurvo joutui käyttämistään froteesukista huolimatta keskeyttämään.

Naiset

1. Reetta Matsi 2.18.40

Anne-Maria Vierikko keskeytti hypotermian vuoksi.

Kyseessä oli Reetan,15, ensimmäinen kelkkakisa. Top 10 - tilastossa sijalle 6 Kikka Tiiran edelle, Leena Salmenkylä-Mattila putosi listalta.

 

t: Hande (Oulun kisasta on myös Villen keportaasi tässä numerossa - toim. huom )

 


Ketkupolkan yö 17.12.

Kelkattomat kyykkyyn ja nuoret nurin!

Isä-Pappa Vierikko potki maailmanhistorian ensimmäisen potkukelkkailun Helsingissä tehdyn ME:n Stadin pohjoisosissa Vantaanjoen liukkaalla jäällä 17.12. Ketkupolkan yössä maililla (1609m - 3.23min). Muut ennätykset jäivät vilpittömästä yrityksestä huolimatta voimaan.

Osallistuneita oli lupaava määrä jäällä lievästä vetisyydestä huolimatta. Kiitos kaikille! Ja ensi vuonna pykälää parempi Kepon yö!

T: Hannu - kovan saunomisen jälkeen...

 

Kepyön viivalla on aina kelmeän kiivas tunnelma.

Kepoyön tulokset

200 m naiset

1. Reetta Matsi 33.2

200 m miehet

1. Hannu Vierikko 24.4
2. Alpo Kuusisto 25.8
3. Tomas Porthin 26.2
4. Ville Vickholm 27.3
5. Väinö Nurvo 29,1
6. Timo Vihma 29.6
7. Ilkka Koppelomäki 30.0
8. Jyrki Ahvonen 31.9
9. Mikael Porthin 32.2

Maili naiset

1. Reetta Matsi 4.44

Maili miehet (A-erä)

1. Hannu Vierikko 3.23.9 (ME)
2. Tomas Porthin 3.38
3. Alpo Kuusisto 3.45
4. Ville Vickholm 3.48
5. Väinö Nurvo 4.01
6. Ilkka Koppelomäki 4.07

Maili miehet (B-erä)

7. Esa Mononen 4.18.8
8. Timo Vihma 4.19
9. Jyrki Ahvonen 4.22

10. Mikael Porthin 4.44

10000 m naiset

1. Reetta Matsi 31.49

10000 m miehet

1. Hannu Vierikko 24.24.6
2. Alpo Kuusisto 24.46
3. Ville Vickholm 25.05
4. Tomas Porthin 25.36
5. Väinö Nurvo 26,40
6. Ilkka Koppelomäki 27.39
7. Esa Mononen 29.38
8. Timo Vihma 30.29


Sparktävlingen i Kestilä 27.12

Kepo var i julhelgen och gjorde sparksporten känd i Kestilä, som ligger i Uleåborgs län. Skridskoåkarna med mr. Paalasmaa i spetsen tävlade på marathondistansen och efteråt var det dags för sparktävlingen. Banan var på Siikajokis is, inte den snabbaste möjliga men helt bra. Vi sparkade ett 2 000 meters lopp och därefter ett 10 000 meters lopp. Deltagarna var inte så många på grund av det långa avståndet från Helsingfors, men tävlingen blev ändå högklassig och spännande. Familjen Vierikko firade jul i Kuopio och därifrån kom Hannu och enda damdeltagaren Reetta Matsi. Med sig hade de också Ville Vickholm som hade kommit med tåg till Kuopio. Resten av deltagarna kom från Jakobstad, d.v.s. Tomas och Markus Porthin. Markus var förresten på sin första sparkstöttingstävling. Alla sparkade vi med de nya härliga Ketkupolkka sparkarna. Efter tävlingen var det skönt med bastu.

2 000 m

Hande talade (som vanligt) stort före start att han försöker sig på nytt världsrekord. Det gällande rekordet var 4.18.8. Banan var 1.2 km och vi sparkade alltså lite över 1 1/2 varv. På banan fanns två ganska branta kurvor, en i båda ändorna. Genast från start var det full fart, Hande i täten och Tomas strax bakom, sedan Ville. Vid ungefär 900 m blev Hande lite förvånad då hans körlinje i kurvan krockade med Tomas, i äkta Villeneuve-Schuhmacher stil. Hande trodde att då han sparkar för fullt och för nytt rekord så borde ingen hänga med vid halva loppet. Tomas hamnade lite upp i snödrivan men förlorade högst ett par sekunder på det. Benen började vara fyllda av mjölksyra och Ville kom ikapp och förbi, medan Hande ökade på försprånget. Hande vann, fast det blev nog inget nytt rekord. Den enda damen, Reetta har gått framåt på senaste tiden och sparktekniken såg riktigt bra ut.

Herrar:

1. Hannu Vierikko 4.25.6
2. Ville Vickholm 4.32.7
3. Tomas Porthin 4.33.7
4. Markus Porthin 5.24.5

Damer:

1. Reetta Matsi 5.40.8

10 000 m

På den här distans bildades snabbt en tätklunga bestående av Hannu, Ville och Tomas. Klungan drogs turvis av Hande och Tomas, tills Tomas vid ca. 9 km måste ge sig. Ville gjorde ett mycket bra försök att för första gången vinna, men Hannu gav sig inte nu heller. Vierikkos segermarginal var exakt en sekund och Tomas lämnade 10 sekunder. Reetta var inte alltför långt från världsrekordet 28.21, som Auli Suomalainen innehar.

Herrar:

1. Hannu Vierikko 24.38
2. Ville Vickholm 24.39
3. Tomas Porthin 24.48
4. Markus Porthin 29.38

Damer:

1. Reetta Matsi 30.08

Text: Tomas Porthin


Kepon mestaruuskisat
maastomaratonilla 20.1.

Pirkkolassa juuri ennen tämän lehden painoon menoa tiistaina 20.1. käydyt seuran maastomestaruuskilpailut keräsivät tavallista sankempaan lumipyryyn lähes yhtä sankan osanottajajoukon. Miehet saatiin järjestykseen vaikka ajanotto suoritettiinkin sarjassa kaappikellolla. Hannan hieno voittoaika naisten sarjassa jäi valitettavasti vaille vertaa.

Olosuhteiden pakosta täysmaraton päätettiin kepokraattisesti lyhentää puolimaratoniksi. Hande ja Alpo tosin olivat Kepostin painoon mennessä kiertämässä toista puolikasta loppuverryttelynä. Todennäköisesti se sujuu kovempaa lumipyryn lakattua

Miehet:

Hannu Vierikko 1.18
Alpo Kuusisto 1.18.30
Väinö Nurvo 1.20
Tomas Porthin 1.23
Esa Mononen 1.27

Naiset

Hanna Markkula 1.36.34


Tales of Uncle Spede Part 2, 1997
The Highlander

I did not finish the 1997 Hudson Highlander. In the shape of the day, the distance was too long and the altitude was too high. Maybe I had my reasons, and maybe the cancellation was an important step in my preparation for the US Champs. Anyway, I feel that somehow I have to show that I am not such a zero as some people may think.

Across the Mountains

If you have ever ascended from sea level to 3.5 km altitude using your own muscular power only, you know what it is. If you then have continued from 3.5 km to 5 km altitude, you know that the rules of the game change considerably on this leg.

I have a head-ache and I am running out of power. I know I will get sick and I will have to descend. The question is if I will be able to pass over and then descend to the other side of the mountains, or do I need to get back. It is raining and blowing, and I am about to freeze.

After 140 km and 46 hours from Lima I reach an altitude marker of 4818 m. It appears that the road will now get down.

I have been told that people climbing high are unable to dream about anything but food and rest. Only after descending, sex reappears in people?s dreams. During the 20 km descending to La Oroya at 3700 m altitude, I realize that along the entire ascend, I have been thinking normal human thoughts, including sex and work. Thus, It is obvious that I have not been even close to exhaustion.

Make Friends

Chosica: darkness takes me by surprize. I check in into a seven-dollar hotel and look for dinner. Two frienly fellows, Alfredo and Arturo, would be happy to help my Safari any way they could. Alfredo speaks good English, Arturo good Qetchua.

Alfredo is a machinist: his family owns the block where the restaurant is. He is interested in machinist jobs in Finland. I am sorry to tell that such jobs have moved to more inexpensive countries like Estonia, Czech Republic, and Peru.

Afredo and Arturo want to know how expensive my airline ticket was, and did I finance my travel myself, or do I have a sponsor. I tell them. I also tell them that the wealthy history of my country is not very long.

My grandfather was killed 1941. Grandma was left with two small kids, and there was very little social security those days. She sold the little farm they had in a remote area, and learned a new profession as a dress- and shirtmaker. When it was time for my father to go to high school, they moved to a provincial town. In 1959, it was time for College, and they moved to the second largest city of the country.

I think Alfredo and Arturo understood that the incredible wealthiness needed to purchase flight tickets has not always been there, neither has it been dropped from heaven, and that my family had financially hard times just 50 years ago.

Physical Reality

The journey from Lima to Oroya took 50 hours. The road was good, but the time needed was much more than I had expected on the basis of map exercises. I realize that I have no possiblity to reach Cuzco in 9 days - I will have to use motorized vehicles.

My original plan, Lima - La Paz was destroyed already in the plane between NY and Lima, when studying a coarse map and some literature purchased the previous weekend. Well, this is just what Herr Salin told me already two years ago: the altitude, the elevations and the road conditions may be a tough combination.

These also are the reasons why this Safari was long known to be a one-man rally. Maybe I should have made more preparation beforehand. Anyway, I believe that it is the willingness to face the uncertain which makes a man a Wiking.

Soroche

36 hours later, out of the night bus in Ayacucho. It is 5 am and time to hit the road. Ayacucho is only 2700 m above sea level, but the road towards Andahuaylas corrects this deficiency rapidly. The scenery is fantastic, but the road very poor: muddy slime, even if very rocky.

After 8 hours of climbing, I reach an altitude marker of 4200 m. The road is much better up here, and the scenery incredible. However, the real problems are about to begin.

My head-ache is getting worse and worse. In the afternoon, there is no longer any thought of sex or work in my mind, all I care about are food and rest. Friendly local people meeting me seem a little worried: they would like to give me a ride. I explain them that this is sports, and I want to keep it that way.

An hour before dark, a road construction party passes me on their truck. They would like to take me with them: ?VAMOS!?. I know that even if I would join them and travel to the next village, where food would be available, I would not be able to eat because of the altitude sickness. It is better to stay up here and acclimatize.

Thus, I explain the friendly locals that I have a tent and a sleeping bag and I intend to spend the night up here on the mountain. The fellows seem considerably relieved: they are glad to notice that this Gringo is not in such a deep trouble as he seems to be.

The first two hours of the morning go slowly but fine. Around 9 am, I find myself from a very gentle slope uphill, and notice that I am making hardly any progress. My performance is now obviously approaching zero. In addition to the altitude itself, one factor possibly contributing to this is that I have not eaten for 36 hours.

A minibus passes me and offers a ride. I think two seconds: ?Si, Grazias!?

Christmas Leg

Two subsequent dinners and 9 hours of sleep in Andahuaylas change everything: ready to hit the road with the morning light!

Up and up. In one of the uppermost villages, an over-enthusiastic dog tears a hole on my pants. The skin is not broken, but I clean it with Iodine anyway. I clean only my own skin, not the skin of the dog. This event significantly decreases my loyalty towards Peruvian dogs, and from now on, I decide to use as brutal counteractions as necessary.

In the afternoon I am starting to feel that eating once in three days is possibly not enough. I am told that there is a restaurant on the other side of the next valley. True: there are restaurant signs on the wall of a house. When getting into the backyard, a very attractive lady asks me to take a seat in the dining hall.

The food is simple but delicious. When I finish my meal, it is 5.30 pm on Christmas eve. Two daughters and a little son are visible in the house. I am wondering where her husband is.

Anyway, it was made clear that this is just a restaurant, not a hotel, and I hit the road. When I am leaving the village, a man and three older boys come across me carrying agriculture tools.

Friendly or Scared?

Christmas day: 7 hours of descending. The road is very rough. Most of the people I meet are very friendly, and on Christmas mood. I explain them where I come from, what is my nationality, why Herr Salin and Senor Kuusisto are not with me, how I crossed the mountains between Lima and Oroya, how I suffered from Soroche after Ayacucho, and that I am going to Cuzco. Everything seems to be understood,and many people like to try my kickbike.

Some people are not friendly because they are scared. This is a wild, rough and remote mountain country, where foreigners are rarely seen on foot or on bike.

On a downslope, I pass and Indian woman with two very dark kids. I greet them politely ?Buenos Dias!? but there is no reply. After just 200 m, there is a water stream. I stop to fill my bottle. Treating the water with Iodine takes a couple of minutes. When I look around, the people have disappeared from the road. They must be so scared that they are hiding somewhere in the bushes.

10 000 Year Heritage

I frequently spot kids of 4-5 years age, carrying their little sister or brother on their back, and being accompanied by another sister of 2-3 years. The mothers of these kids do not have time to attend them.

Once humans started cultivating crop fields about 10000 years ago, they adopted a continuous slavery of work. There is always something what has to be done for the seedlings or with the animals.

This was true even in Finland 50 years ago. When my mother was 5, she realized that she will soon have to go to school. This was a very stressful situation, since she was unable to figure out who would then take care of her little brother, Antti.

Fly and Dive

Abancay, and then 7 hours of ascending. While the descending starts, it seems very difficult: the road is very rough. However, after a couple of hours down, there is a miracle. First, I do not believe my eyes: yes, it is Asphalt!!!

I start flying down. Some dogs of the village try to follow me, but they cannot make 60 km/h. Spirals down seem endless: down, down, down. How far?

About at sunset I reach the bottom. I am on the shore of a river, now traveling upstream. I set up the tent on the riverside jungle, the vegetation giving a heady smell. The night is very warm, no need to get into the sleeping bag.

Potential Energy

My night camp was 97 km from Cuzco. The two first morning hours take me 15 km along the road and quite a bit up. In this village, Limatambo, I am told that the altitude is 1500 m. Thus, the hole where I slept must have been around 1000 m!

Cuzco is at 3300 m. Lifting 100 kg by 2.5 km produces 2.5 MJ potential energy. The energy-throughput capacity of a well-trained human in continuous work is about 20 MJ/day. Considering the inefficiency of the human engine, I can tell that climbing 2.5 km is a full day?s work!

Mama Africa

There is a human heritage of anbout 30 000 a in the New World. In East Africa, signs of humans extend 4 million years back.

An enthusiastic Safari Man might consider crossing the entire continent, from Casablanca to Capetown, for example. However, I believe that my own deepest roots are somewhere between Nairobi and Capetown.



The Ngorongoro Man


Keponakka

Keponakka on tänäkin talvena täynnä mainioita kelkkatapahtumia kotinurkilla ja kauempanakin. Kauden uutuutena on potkukelkkailun ensimmäinen kansainvälinen kilpailusarja "Kicksled World Cup" !.

Joissakin Ketkupolkan järjestämissä tapahtumissa on päivämäärää merkitty äxällä. Tämä tarkoittaa, että kisa järjestetään "Elfsteden"-periaatteella vähintään 36 tunnin varoitusajalla kelkkakelien ollessa otolliset.

Mikäli haluat varmistua siitä, että sinulle ilmoitetaan kisan ajankohta H-hetken koittaessa, ilmoita kiinnostuksesi ja yhteystietosi Kepostin toimitukseen.

xx.xx. Ketkupolkan mestaruuskisat

2000 ja 10000 m Eltsussa.

31.1. World Cup I, Geilo

Sprint & elitlopp 7 km herrar / damer, gatubana

7.2. Imatran jääkymppi

10000 m epävirallinen SM-kisa, ME-koe.

KEPOVIIKONLOPPU JÄMTLANNISSA

14.2. World Cup II, Hammarstrand

Sprint & Gammal Svensk Mil, gatubana

15.2. Världsrekordförsök, Östersund

Vinterstaden Östersund välkomnar sparkåkarna

 

28.2. Viktor Balck 100 km, Kuopio

Keppoisa kilpa- sekä kuntopotkuttelu kaikille !

 

7.-8.3.World Cup III, Multia

200, 2000 m, 4 * 500 m viesti jäärata,
maastomaraton osittain jäällä

 

KAIKKI KEPOLAISET OVAT TERVEMENNEITÄ KAIKEN MAAILMAN KEPOKISOIHIN !

 

KB-kauden ennakkopalat

Keski-Euroopassa (Saksa-Hollanti) järjestetään tänäkin kesänä entistäkin monipuolisempi potkuttelutapahtumien sarja kesä-heinäkuun vaihteessa. Tarkempia tietoja seuraavassa Kepostissa.

Helsinki City- Marathon kruunaa kauden Eurocup-kilpailusarjan tänä vuonna jo 1. elokuuta. Varaa päivä kisailuun ja/tai toimitsijatehtäviin, sinua tarvitaan !

Ehdotuksia kotimaan muiksi KB-tapahtumiksi otetaan vastaan Kepostin toimituksessa. Ketkupolkan mestaruuskilpailuja tullaan järjestämään entistä enemmän eri matkoilla. Myös kepotriathlon ja duathlon kuuluvat kesän ennakkokaavailuihin.

KEPOKELI ON KESÄLLÄKIN


Kepon kelkkavinkit

Tällä palstalla julkaistaan kepoharrastusta helpottavia potkuvinkkejä. Mikäli sinulla on omia kokemuksia tai ideoita potkuharrastuksen tiimoilta, toimita tieto keppoisista aatoksistasiKepostin toimitukseen.

Eltsussa aina potkukelit

Mitä mainioin potkukelkkailupaikka on Eläintarhan urheilukentän luistinrata. Siinä on 400m:n kestävyyspotkuttelukierros, joka on yleensä sopivan karhea kurveistaan mutta varsin liukas kuitenkin.

Kelkat kunkkuja Keskuspuistossa

Tänäkin talvena on ollut jo viikkotolkulla kelejä, joiden sattuessa Ketkupolkka on ehdottomasti paras kulkuneuvo ulkoiltaessa Helsingin Keskuspuistossa.

Parhaita potkualustoja ovat yleensä ulkoilutiet, joiden laidoilla kulkee hiihtolatu ja joiden keskustan jalan käyvät ovat kovaksi tampanneet. Myös Pirkkolan 3 km pururata on useimmiten mainiossa kunnossa.

 


Kepo lammella 22.11.97

Kello lähentelee kahtatoista. Sotken epäkepomaiseen tyyliin maastopyörällä kohti Luukin Hepolampea. Omaatuntoani - ja takapuoltani - kolottaa. Näen vieläkin silmissäni Kickbikeni epäuskoisen katseen valittuani lenkkikaverikseni maasturin Hänen sijaansa. Mitkään selitykset eivät auttaneet. KB:n herkkää sielua oli loukattu. Toivottavasti se leppyy ensi kevääseen mennessä eikä katkeroidu.

Oloni on muutenkin epävarma. Kepolaisten vakuutteluista huolimatta epäilen kestääkö lammen jää suurta liha(s)massaani. Söinkö liikaa aamiaista ? Enää muutama polkaisu ja olen perillä.

Saapuessani rantaan jäällä viipottaa jo muutama uhkarohkea pakarapari. Järkeni vastusteluista huolimatta päätän ottaa kelkkaa sarvista ja uskaltautua jäälle. Ritinää - kohta litinää ?

Paniikki iskee. Aloitan itsesuggestion: "olen höyhen, olen höyhen. Höyhen on kevyt, kevyt. Olen höy " RITS ! APUA ! Sydän hyppää säikähdyksissään henkitorveen salpaamaan hengityksen. Vielä pari panikoivaa askelta ja voin astua Ketkupolkan jalaksille. Pikku hiljaa tunnen oloni turvallisemmaksi ja potkaisen hohtavansinisen kilpurin liikkeelle.

Ensimmäiset haparoivat potkut hipovat jään pintaa. Meno on hieman huteraa. Kelkka tuntuu ohjaavan minua ja sen suuntavaisto on kyllä vielä huonompi kuin minun. Potku potkulta kulkuni muuttuu sujuvammaksi. Sahaan lampea edestakaisin intoa puhkuen. Yritän ottaa potkukonkareiden neuvoista mummon, jotta kelkkani kiitäisi yhä kovempaa - tai edes vähän kovempaa. Kuntoni on kohdallaan: olen levännyt riittävästi. Ai pitäisikö myös treenata, ei kai nyt sentään ?

Aika rientää. Aurinko alkaa väsähtää. Pitäisi vielä jaksaa kotiin ennenkuin Nukkumatti yllättää unihiekkasateella. On aika pakata kelkat pakettiautoon ja jäädä odottelemaan, kuinka epävierisesti lihasteni valituskuoro laulaa huomisaamuna.. Konsertti on odotettavissa. Siitä olen jo nyt varma.

Potkuterveisin Hanna