Ketkupolkka ry:n ja potku-urheilun pää-äänenkannattaja

K e p o s t i



Potkupostia Ketkupolkka ry:n jäsenille , heinäkuu 1997

Hyvä ketkupolkkailija!

Kuten lienen aloittanut jokaisen pääkirjoitukseni viimeisten kymmenen vuoden aikana voin jälleen ilolla todeta potku-urheilun edenneen uusille urille. Kuluva kesä on merkinnyt todellista läpimurtoa kansainvälisessä potkulautailussa. Ensimmäistä kertaa ovat Saksan, Hollannin ja Suomen potkulaitailun parhaat mitelleet voimiaan yhteisillä areenoilla. Ultramatkoilla on Timo "Herr" Salin assistentteineen laajentanut Kickbike-safari käsitettä aina Afrikan porteille, Gibraltarille asti kuten radio Novan ja Mafian suorista haastatteluista tiedämme.
Vain aniharvalla on mahdollisuus olla jatkuvasti safarilla. Suurin osa meistä kuitenkin tämän korvikkeena potkuttelee aina kun kerkiää. Tässä potkukelkan kehitystyössä pyrkivät joskus ajatukset kiertymään kehälle ja uusien ratkaisujen keksimisessä olisi toisista samanmielisistä apua.
Yhteispotkutteluihin on ollut selkeästi lisääntyvää kiinnostusta samalla kun "Kickbikeja" on myyty lisää. Toimintamuotoja voisivat olla esim. leppoisat yhteisajot, joissa ajopäällikkö suunnittelee reitin ja lähtö on eri paikoista, kisat ja aika-ajot, palaverit ja värkkäysillat... Vaikka viikoittaista jatkuvaa toimintaa ei ollakaan kunnolla saatu pyörimään eipä heitetä kuusioavainta kaivoon.
Jatkuvan seuratoiminnan luominen vaatii vain hippusen aikaa ja energiaa - mutta pitkäjännitteisesti! Ylikuormitetut vanhat Kepon raakit eivät ole tähän riittävästi kyenneet, joten toivo on uusissa, 90-luvulla potkuttelun aloittaneissa aktiivisissa jäsenissä.
Kuten Väiski sanoo niin kyse on vain halusta ! Ilmoittaudu ja luo toimintaa ! Jos et muualle ehdi, niin ole ainakin mukana kun allekirjoittanut tekee asiantuntijoiden yllätykseksi paluun huipulle Helsinki City Marathon potkulautailukilpailussa 16. elokuuta !
Potkuterveisin Hannu 24.7.97 klo 01.20


Ketkupolkka ry.

Jäsenmaksu aikuiset 32 mk, alle 18 v. 6 mk, kannatusjäsen 500 mk.
Pankkitili Merita 142650-82829. Rahastonhoitaja Sami Siirilä Visakoivunkuja 15 A 9 02130 Espoo p. 426280.
Keportteri Esa Mononen Aittatie 13 B 18 00390 Helsinki p 5482213 esa.mononen@karttakeskus.fi. Kepostin 3/97 deadline 15.10.
Ketkupolkan internet-kotisivu (design Alpo Kuusisto): http://www.hut.fi/~akuusist/Kepo.html


Timo Salin Helsingistä Gibraltarille 27 päivässä

Maanantaina 21.7. saapui Kepostin toimitukseen tieto, että Ketkupolkan Kickbike-safariretkikunta oli vain 10 km päässä määränpäästään brittiläisestä Gibraltarin kruununsiirtomaasta. Ainoana koko matkan Euroopan halki potkineen Timo Salinin lisäksi sankarilliseen retkikuntaamme kuului Pohjois-Ranskasta saakka suoraan voittoisalta Keski-Euroopan kilpailukiertueeltaan letkaan liittynyt Alpo Kuusisto ja Bordeauxista saakka sinne valtameren yli lentänyt New Yorkin kirjeenvaihtajamme nimimerkki Spede-setä.
Kepostin painoon mennessä retkikuntamme on ollut vahvistamattomien tietojen mukaan pelaamassa Afrikan Tähteä Tangerissa. Pelin sääntöjen mukaanhan saa se, ken ehtii ensimmäisenä Kapkaupunkiin, nostaa palkkioksi peräti 500 puntaa...


Safarielämyksiä ... keposofiaa !!!

Potku-urheilussa sana safari tarkoittaa sitä että potkitaan joko yksin tai seurassa johonkin määränpäähän - yleensä niin kauas että tehtävä on potkijalle haaste. Eurooppaa ja Suomea ovat tänä kesänä halkoneet lukuisat safarit. Kun safariurheilun äiti "Herri" Salin viettää kuukauden kesälomansa valveillaoloajasta n. 65% Kickbiken astinlaudalla potkien yli 4000 km ilman ulkopuolista huoltoa niin peruskepolainen nauttii jo kun pääsee "autosafarilla" (huoltoauto) kahdeksan miehen letkassa nauttimaan viikon verran "Balckin" päivässä siirtymätaipaleella Saksan avoimista Hollannin "patoloille".
Ensimmäistä kertaa ovat tänä kesänä antautuneet safarin valtaan myös naiset. Anne-Maria, Reetta, Heidi ja Katja ovat ottaneet jo peruuttamattomat ensiaskeleet - turvallisesti kotosuomessa kuitenkin.
Safarilla pääsee täydellisesti irti arjen murheista. Keskittyessään tunnista toiseen seuraavaan potkuun ja seuraavaan jalanvaihtoon autereisen väsymyksen hiipiessä luihin ja ytimiin on regressio varhaislapsuuden huolettomuuteen täydellinen. Harmonisen potkuliikkeen vapauttamat endorfiiniaallot pyyhkivät rytmikkääsi läpi etenijän aivojen limbisen järjestelmän luoden sopivan viretilan talvipotkukelkan kehittelylle. - Hannu


Alpo Kuusisto Euroopan potkulautailun kuningas

Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa potkulautailussa ollut todellista aitoa kansainvälistä kilpailutoimintaa. Ketkupolkka on luonnollisesti ollut aktiivisesti mukana toimintaa järjestelemässä ja siihen osallistumassa.
Kauden kisojen perusteella yksi on potkinut kerrassaan ylitse muiden. Alpo Kuusisto lähti kauteen haastajana, eikä toistaiseksi haasteeseen ole vastaajaa löytynyt !

Ensituntumaa Elfstedentochtissa

Jo toukokuussa Alpo lähti ottamaan potkutuntumaa Alankomaihin Friisinmaalle 230 km mittaiseen perinteisen luistelukilpailun reittiä myötäilevään Autoped Elfstedentochtiin. Alpo potkutteli Finnjetin satamasta muutaman satasen kilpailupaikalle, seurusteli letkan mukana kunnes 9 km oli jäljellä, ja jätti lopulta kisan kakkosen peräti kolmen minuutin päähän.
Alpon voitto herätti suurta huomiota ja sai merkittävää julkisuutta peräti valtakunnallisia TV-kanavia myöten. Tämän huomasi myös Kepostin toimittaja Hollannissa kesäkuussa. Viime vuosina on saanut tottua siihen, että kun paikalliset saavat tietää keskustelukumppaninsa olevan Suomesta, ensimmäinen kysymys kuuluu "Do you know Jari Litmanen". Tänä kesänä sitävastoin keportteri on saanut vastata enemmän kysymyksiin: "Do you know Alpo Kuusisto ?"

Saksan mestaruus suvereenisti

Avoimiin Saksan mestaruuskisoihin Wolfsburgiin kesäkuun lopussa matkusti peräti seitsemän Kepon edustajaa. Osa autolla Ruotsin halki, osa hollantilaisten Multiankävijöiden mukana lännestä käsin ... ja Alpo jälleen potkutellen laivasatamasta !
Kisamatkana piti olla 25 km, mutta vain varttia ennen starttia matkaksi ilmoitettiinkin 35 km - hellekelillä. Alpo irtosi jo alkumatkassa muilta, eikä edes itse Mr. Kickbike Hannu Vierikko jaksanut pyristellä vastaan alkurutistuksen jälkeen. Tomas Porthin sen sijaan onnistui rutistamaan eroon kolmatta sijaa tavoittelevista vastustajistaan, kovin kamppailu käytiinkin toistakymmentä minuuttia kärjen takana.

Tuloksia kärjen osalta:
1. Alpo Kuusisto        1.14.05
2. Hannu Vierikko       1.19.32
3. Tomas Porthin        1.24.52
4. André Visscher       1.26.07 NL
5. Ralph Mai            1.26.50 D
6. Petri Heinäaro       1.27.06
7. Väinö Nurvo          1.27.50
8. Esa Mononen  1.29.16
9. Markus Porthin       1.31.32
10. Wolfgang Seibel     1.31.46 D
Alpon keskinopeus suurelta osin hiekka- ja sorapintaisia metsäteitä pitkin potkitulla reitillä oli n. 30 km/h, mikä riitti pudottamaan myös järjestäjien letkan kärkeen asettaman johtopyöräilijän.

Kepon hyökyaalto patovallilla

Saksan kisan jälkeen Kepon letka suuntasi matkansa letkeästi potkutellen kohti länttä, olihan peräti viisi päivää aikaa hankkia peruskuntoa ennen epävirallisen Eurooppa-Cupin toista osakilpailua Pohjanmeren rannalla. Tuohon kisaan mennessä Suomen joukkue vahvistui vielä yhdellä kepolaisella ja kahdella Multia-teamin potkijalla.
Kilpailureitti, noin 38 km Den Oeverista Harlingeniin, Ijsselmeer-sisämeren Pohjanmerestä erottavaa jyhkeää Afsluitdijk-patovallia pitkin, on sikäli jännittävä, että kilpailun luonne voi vaihdella kovastikin tuuliolosuhteista riippuen. Kilpailua edeltävänä päivänä näytti vielä siltä, että kisasta tulee vauhdikas rykäisy myötätuuleen, mutta kilpailuaamun koittaessa tuuliviirit sojottivat ilkeästi naureskellen aivan päinvastaiseen suuntaan.
Kilpailu käytiin aika-ajona väliaikalähdöllä. Alle 16-v. sarjassa Multian Ilkka Koppelomäki ohitti vastustajansa jo alkumatkasta ja voitti sarjansa näytöstyyliin. Miesten ennakkosuosikit lähtivät kisaan viimeisinä, Hannu minuutin ennen Alpoa.
Voittajasta ei ollut tälläkään kertaa epäselvyyttä, vaikka Hannu ei suostunutkaan päästämään Alpoa lopussa ohitseen. Kolmannesta sijasta käytiin sen sijaan, samoin kuin Saksassa, huomattavasti tiukempi kamppailu. Hitaita miehiä suosineen vastatuulen sekä Tomaksen viikolla kipeytyneen pakaran johdosta järjestys muuttui hiukan edellisestä kisasta.
Viitoisvoitto Kepolaisille oli kaikesta huolimatta yllätys, vaikka valitettavasti osa isäntämaan parhaimmistosta ja kaikki saksalaiset oli peloteltu pois viivalta ilmeisesti jo aiempien koitosten näyttöjen perusteella.

Tuloksia kärjen osalta:
1. Alpo Kuusisto        1.29.58 
2. Hannu Vierikko       1.30.55 
3. Väino Nurvo  1.42.32 
4. Esa Mononen  1.43.36 
5. Tomas Porthin        1.43.51 
6. André Visscher       1.46.28         NL
7. Markus Porthin       1.48.31 
8. Laszlo Prepost       1.50.21 NL
9. Jaani Lantela        1.52.26 
10. Sjef Schilder       1.53.18 NL
11. Gerrit-Jan Beldman  1.55.58         NL
12. Antti Lehtinen      1.58.55        Multia
Harmittavaa kiertueessa oli se, että Keposta ei viivalle lähtenyt edustajia naisten sarjaan. Hollantilaiset Ilse Bijl ja vasta 16-vuotias Peterina van den Molen ovat lajin tämänhetkisiä valtiattaria Euroopassa käytyjen kisojen perusteella.

Ketkupolkka - Euroopan paras seura!

Oletuksemme siitä, että Kepolaiset ovat jalostaneet potku-urheilun pidemmälle kuin kukaan muu on nyt todistettu sekä kesällä että talvella. Eurooppalaiset Guinnessin kirjaan itsensä huikein tuloksin potkutelleet kollegamme alistettiin joukolla. Hollannissa menimme ehkä liiankin pitkälle ottamalla ns. "Monoisvoiton" - siis voiton, jossa myös "mister president" (Kepon sihteeri) peittoaa parhaan ulkomaalaisen. Nähtäväksi jää innostiko vierailumme Eurooppalaisia ystäviämme energisempään potkutteluun vaiko hautaavatko he juuri hankkimansa Kickbike-potkulaudat Avfsluitdijkin varteen... -Hannu


Kauden huipentuma 16.8.

Ketkupolkka järjestää yhdessä Suomen Urheiluliiton kanssa ensimmäisen HCM-potkulautailukilpailun.
Kisa starttaa samalla paukulla maratonjuoksun kanssa la 16.8.klo 15 stadionin eteläpuolelta. Maali on Espalla maratonreitin kääntymispisteessä. Kilpailunumero on lunastettava kisatoimistosta Stadikalta klo 9-13, tai potkulautailukisan johtoautosta viimeistään klo 14.
Potkulautailukisa on tänä vuonna vielä koeluontoinen, jonka vuoksi osanottajamäärä on rajoitettu noin 40 potkijaan. Kepostin painoon mennessä paikkoja oli vielä reilusti jäljellä. Kepon jäsenet voivat ennakkoilmoittautua niin kauan kuin tilaa riittää. Kisatoimistossa voit jälki-ilmoittautua korotetulla maksulla vielä kisapäivänäkin.
Ilmoita tulostasi mahdollisimman pikaisesti Hannulle p/fax. 3883231, email kickbike@mail.dlc.fi tai Esalle p. 5482213, email esa.mononen@karttakeskus.fi.
SUL:n vaatiman osanottomaksun 150 mk (sis. paljon hyvää) maksat itse Kepon tilille 142650-82829 tai kisatoimistoon jos et ole aikaisemmilla potkunäytöillä tai esim. KB-vuokraamotalkoisiin osallistumalla ansainnut vapaapaikkaa.
Kaikilla on toki ilmainen osanotto-oikeus hauskoihin järjestelytehtäviin, ilmoittaudu niihin jos et jostain syystä voi osallistua itse kisaan !

Kesän suurtapahtuma - City Marathon

Potkulautailulla on nyt harvinaislaatuinen tilaisuus olla mukana Suomen ainoalla kansainväliset normit täyttävällä maratonilla: Helsinki Cityllä! Se että olemme samassa lähdössä Olympiastadionin kupeessa yli 4000 juoksijan edellä ja ajamme oman johtoautomme kuulutuksen siivittäessä menoamme läpi pääkaupunkimme keskustan kansoitettujen katujen on näyttö lajimme arvostuksesta maamme urheilun johtopaikoilla.
Kunnioitettu Ketku: älä petä nyt kun olemme päässeet näin pitkälle. Tule mukaan tekemään historiaa ja näyttämään osaltasi että lajissamme on pontta. Saksasta ja Hollannista on tulossa kymmenkunta harrastajaa, toivottavasti loput 30 lähtöruutua saadaan kaikki täyteen! Mikäli jalkasi tai "baikkisi" on poikki pääset mieluusti järjestelytehtäviin. - Hannu


Potkuttelua savolaisissa maisemissa

Oli heinäkuun kolmas päivä ja keskikesän parhaat helteet; ilma +35 ja +25. Mieskepolaisten kirkkain kärki on lähtenyt kuten tavallista merta edemmäksi kalaan - mikähän lienee heidän saaliinsa ? Meille kahdelle keponaiselle riitti tällä kertaa kauniit, puhtaat savolaiset maisemat kukkaniittyineen ja puhtaine järvineen.
Suunnittelusta toteutukseen ei kallisarvoista potkuaikaa tuhlattu. Peruskepolaisten tyylistä poiketen selviydyimme värkkäyksestä 40 minuutissa. Suurimman työn teetti juomapullojen asennus ilman poraa, mutta savolaisella nokkeluudella ja roudarin teipin avulla pullotelineet saatiin kiinnitettyä runkoon ja ohjainkannattimeen. Mitähän ne pojat oikein viikkokausia värkkäävät ? Kickikset hinkuivat jo baanalle ja niin myös mekin.
Odotimme innolla lähtölaukausta. Tavoitteenamme oli potkia 100 km mahdollisimman nautittavalla tavalla ja kohtuu ajassa. Valmentajamme H.V ei tosin puhelinlinjoja pitkin liikaa ajatustamme kannustanut, totesi vain, että eikö vähempi riittäisi? Adrenaliinit ja naisen tahto tunsivat toisin.
Punapöksyt päättivät tehdä sen. Mummon mehuihin emme tällä kertaa luottaneet vaan viisi minuuttia ennen Anttilan sulkeutumista potkaisimme urheilujuomahyllyille. Dexalin lisäksi vyötärölaukkuihin pakattiin omenaa, banaania, rusinoita ja Real-ruisleipää - ja tietysti BECELiä - unohtamatta perustyökaluja pumppua ja kuminpaikkaussettiä.
Kepolaisten tyyliin otimme myös kännyn, jota kepolaisista poiketen pidimme auki koko ajan. Reitinvalintamme Kuopio - Puutossalmi - Ritoniemi - Vehmersalmi - Jännevirta -Siilinjärvi - Kuopio.
FIilistä ei tarvinnut keinotekoisesti viritellä, koska uhkuimme intoa. Ekat 20 km suorastaan lensimme ja sehän käännytti monien katseet vai liekö se punaisten pöksyjen ansiota ? Tie kumpuili mukavasti ja vetovuoroja 10 min välein vaihdellen etenimme joutuisasti.
Saavuimme nopsaan "ilmaiselle merimatkalle" eli lossille. Sitä ennen kuitenkin täytimme jo tyhjiksi menneet juomapullomme kaupalla, josta ihme ja kumma löytyi myös urheilujuomaa. Kaupan tädille Kickkis oli jotain aivan uutta ja unohtaen toiset asiakkaat hän jäi vilkuttelemaan peräämme.
Vielä ennen lossin tuloa sulloimme suuhumme hyvin kypsytetyt banaanit. Sitten mentii nenät kiinni ramppilavassa viiden minuutin lossimatka, katse jo ahnaasti tielle päin.
Tiheää potkua ja jalan vaihtoa - ylämäet saivat hieman lisää hikeä pintaan ja 10 kerroin kiehui iholla etenkin lavoissa. Keskipäivän aurinko ei pysäyttänyt kahta iloista potkijaa, mutta kylläkin yhden autoilijan, jolla sammui moottorikin risteykseen antaessaan meille tietä.
Vehmersalmen lossin kuski odotteli meitä, kun saavuimme rantaan jalan tömähdellessä kuumaan asfalttiin. Syöksyimme heti aitiopaikalle ja kiitimme kuskia, joka katsoi meitä ihmeissään. Vieresämme oli komea maalaisisäntä jeepissään, joka heti innokkaana kyselemään oliviko potkuttelusta tukea luisteluhiihdolle ja olisiko Ranella Kuopion Kesportissa niitä jo saatavilla. Potkunäytteen hän pyysi vakuuttaakseen itselleen oivaa menopeliä ja mehän tytöt näytimme!
Alamäessä Reetan "keltainen piru" oli voittamaton vai liekö laskuasennon teknikka alitajuisesti hioutunut Alpolta ? Aurinkorasvaa täytyi lisätä punottavalle selälle ja olkapäihin. Uintimahdollisuuksia oli lukuisia, mutta emme maltatnet pysähtyä laiskottelemaan. Etenimme reipasta tahtia pitkin rennoin potkuin.
Hieman yli puolen välin pidimme ensimmäisen todellisen tauon ja maistelimme vyötärölaukuiisa paistuneita uuniomenoita. Hetken potkittuamme katsoimme parhaaksi viritellä Reetalle nenäliinat aurinkosuojiksi lapoihin ja näin kaaliperhos-look oli valmis.
Samalla seisahduksella känny pirisi ja joku uusi lajista kiinnostunut harrastaja Hyvinkäältä kysyi tietoa Ketkupolkan toiminnasta. Mikä ajoitus! Miljoona siivekästä takertui taolla hikiseen ihoon.
Vihdoin pääsimme jatkamaan taivalta linkkitornia kohti, jonne jouduimme potkimaan vilkasliikenteistä valtatie 17:ta pitkin n.10 km. Jännevirralla kauniin sillan ylitettyämme teki jo mieli pulahtaa veteen, mutta säästelimme hikeä todelliseen maaliin. Nesteet alkoivat olla sopivasti lopuillaan, kun Ranta-Toivalan Esso jo häämötti.
Muistimme, että lounas oli jäänyt välistä, joten lämpimät voileivät maistuivat. A_M alkoi jo sormillaan mittailla loppumatkan kilometrejä Väinölänniemelle huoltoaseman kartalta, Reetasta se oli turhaa. Rusinoiden voimalla uljas kaksikko jatkoi matkaansa potkien pian jo halki kaupungin.
Etenimme aina Vänärin rantaviivaan saakka, josta seikkailu huipentui kilpailuksi, kumpi ensin järvessä? Reetta rämpi jo pohjamudassa, A-M:n raivatessa tietään laiturilla lukuisten auringonpalvojien ohitse.
Uimalan väki sai ilmaisen pellenumeron. Uiminen teki terää ja tuntui siltä, että toinenkin sata maistuisi. Vedimme kengät jalkaan ja sitten loppurutistus.


Ketkupolkka mukana naisten liikuntakasvatusviikolla 25.-31.8.

Helsingin kaupungin liikuntavirasto on kutsunut Kepon mukaan järjestämänsä naisten liikuntakasvatusviikon 25.-31.8 organisaatioon. Viikon tarkoituksena on aktivoida Helsingin kaupungin naispuolista väestöä liikuntaharrastuksen pariin ja auttaa itse kutakin löytämään omaan makuun kolahtava liikuntalaji.
Ketkupolkka järjestää viikon aikana potkulautailun esittelytilaisuuksia, jotka päättyvät kaupunkikiertoajeluun. Paikkana on Kaivarin KB-vuokraamo Isolla Puistotiellä n. 100 m Kaivohuoneelta etelään. KB-tilaisuudet ovat tiistaina 26.8. ja perjantaina 29.8. klo 17.30 sekä sunnuntaina 31.8. klo 15.00.
Vaikka tilaisuudet ovat ensi sijassa tarkoitettu uusille harrastajille, niin samalla niihin täten kutsutaan kaikki kepottaret ikään ja kuntoon katsomatta keppoisan potkuttelurupeaman merkeissä. Samalla voidaan ideoida uusia ja vanhoja toimintamuotoja, jotka innostaisivat naisia aktiivisemmin mukaan seuran toimintaan. Potentiaalia on, sillä Ketkupolkan jäsenrekisterissä n. 40 % ja Kickbiken hankkineista peräti yli puolet on naisia.
Tied. Anne-Maria Vierikko p. 3883231, 049-501492


Elämäni pisin urheilusuoritus

Viime perjantaina juolahti mieleeni taittaa taival täältä Savon sydänmailta nususemmaan Lahteen potkuttelemalla. Arvelin matkaa kertyvän noin puoltoista sataa virstaa. Pikkasen peljätti moinen taival, kun en paria viikkoa aikaisemmin ollut jaksanut Saksassa yli satasen päivätaipaleita.
No, pitäähän sitä kokeilla, tuumin kun puolen päivän jälkeen ensipotkut pihasta potkin. Valtatiellä oli viikonlopun alkaessa havaittavissa liikennettä. Juva-Mikkeli väli ei ole miellyttävimpiä potku- taikka polkureittejä. Tien piennar on olemattoman kapea, ja parikymmentä viimeistä kilometriä Mikkeliin vielä törkeästi soratien tuntuiseksi jyrsitty.
Mikkelissä, ja sieltä parikymmentä kilometriä Lahteen päin on mukava potkia, sileää pyörätietä ja vanhaa rauhallista valtatietä. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran väsyttää. Tuopillinen vettä kuitenkin piristi kummasti. Havaitsinkin, että lämpimänä päivänä urheillessa nestettä kuluu noin litra tunnissa. Ja että nesteettä hyytyy nopeasti.
Seuraavat 60km Lusiin asti kuluivat ankeasti. Enimmäkseen kapeaa pientareetonta tienreunaa jatkuvassa ruuhkassa. Mutta sitten helpotti: Heinolaan täysin hiljaista vanhaa tietä, jota vielä pyörätiekin reunusti. Samoin Lahden tiellä sai potkia kaikessa rauhassa.
Aarinko alkoi jo painua pehkuihin ja viilensi ilman siedettävämmäksi, nestevarastot tuntuivat jo riittävän paremmin. Potku kulki vielä kepoisasti, oisin voinut jatkaa saman tien vaikka Hesaan asti. Paitsi että huoltopisteet vanhalla tiellä näyttivät sulkeutuvan viimeistään jo kymmenen aikoihin, ja että aamulla täytyisi kuitenkin olla Lahdessa. No, ens kerralla sitten potkin koko 300km matkan.
Tällä kertaa mittariin kertyi 188km (onneksi en ollut etukäteen kartasta mitannut - ois voinut jäädä lähtökynnys ylittämättä), josta suoriuduin noin 9,5 tunnin tehokkaalla potkuajalla, yhteensä aikaa vierähti vajaat 11 tuntia. Mukava matkavauhti KBllä näyttää siis olevan 20km/h.
Ruokaa kului yllättävän vähän, päivän aikana sujahti kurkusta vain yhdet makkaraperunat, pari lörtsyä ja yksi jäätelö. Sydän hakkasi potkuttelun ajan 120-140 krt/min, eli siis kunnon PK-reeniä koko matkan.
Potkiminen on siis aivan mahtava reenimuoto! Elimistöä ei tunnu saavan potkimalla hajalle. (Vai saakohan sittenkin? Tänään löytyi kipua paremman potkukoiven jalkaterästä... murtumako?)
Seuraavana päivänä oli kylläkin pitkään heikko olo, eikä samanlainen lenkki olisi enää maistunut. Mutta sunnuntaina heikoista yöunista huolimatta palautuminen tuntui jo täydelliseltä.
Aamupäivällä sataa kilometriä mittariin tavoitellen
Jaani

(Kepostin ilmestyessä jutun kirjoittaja on toimitukseen tihkuneitten huhujen mukaan KB-safarilla jossain itäisessä Keski-Euroopassa)


Spede-Sedän tarinoita, Osa 1/1997:

Jamaica Bay

Lapsikin tietaa, etta Amerikassa naiset ovat kauniimpia. Autot ovat isompia ja bensaa ostetaan gallonoittain. Mita muuta ?
Lauantai helmikuun lopulla. Pari astetta lamminta ja vihmoo rantaa. Suunta etelaan - siella on valtio nimelta New Jersey. Paljon muuta en sitten tiedakaan koska eksyn pikavauhtia. Onneksi mukana oli kompassi. Hudson-joki on idassa, ja sen takana on Manhattan. Lopulta loytyy George Washington - silta.
Ystavallinen siltapoliisi kokeilee kickbikea ja neuvoo sitten laittoman reitin polkupyoravaylalle. Sillan toiselta puolelta loytyy espanjankielinen Harlem ja 179-katu. Broadwayta etelaan. Jostain syrjakulmilta loytyy hotellin tapaisia, ja valitsen mieluummin kiinalaisten kuin mustien pitaman. Pioneer- hotellin huoneen hinta on reilut 30 dollaria, ja Kickbike-miehelle laatu riittaa.
Kapakoissa ja Rockklubeilla hengailua. Newyorkkerit ovat paljon ystavallisempia kuin mita voisi pitaa kohtuullisena, ja jotkut ovat hyvin viehattavia. CBGB-klubilla vaannetaan hevia niin etta korvat soi.
Ei se niin hirveaa ole, safarimies kylla paasee Manhattanille ja takaisin. Matka sillalle ei kesta sataa minuuttia kauempaa jos ei eksy. Siella ei myoskaan tarvitse olla yon yli jos ei halua. Viimeinen bussi Port Authoritysta Nanuetiin lahtee viikoloppuisin 12.10. ja silla voi tulla. Nain ainakin voisi paatella aikataulun perusteella. Naissa suburban-busseissa ei nakojaan ole tapana kuljettaa matkatavaraa. Kuski sanoo etta ruuma ei aukea, kickbikea ei oteta, ja hanta ei kiinnosta miten paasen kotiin.
Potkua. Tunti Harlemin lapi. Ihmiset huutelevat ja nauravat, mutta savy ei aina ole kovin positiivinen. Sillalle ja yli. Pakkasta ja tuulee, voimat vahissa.
Kylassa nimelta Norwood on kapakka auki, mutta kun menen sisaan sanotaan etta tama on suljettu. Saan silti vetta, neuvottelun jalkeen. Olen kotipihassa 04.00. Voimat riittavat avaimen etsimiseen ja oven avaamiseen.

Siis Manhattanilta paasee yolla Kickbikella takaisin kotiin. Lahden Wetlands-nimisesta klubista vahan puolen yon jalkeen, ja reilun tunnin paasta alan lahestya GW-siltaa. Harlemissa kaikki on tosi tarkkaan lukittua, etenkin yoaikaan, mutta 174 kadun ja Broadwayn risteyksessa on pikkuinen kauppa auki - sisaan paasee summeria soittamalla.
Ulkopuolella hengailee porukkaa. Kun tankkaan oluella ja maissikakuilla, yksi kaveri pyytaa saada kokeilla Kickbikea. Yritan aina suhtautua ihmisiin positiivisesti. Varmistan mielessani etta satulalaukussa ei ole mitaan, mita ilman en voisi elaa, ja annan luvan. Kaveri viipyy pitkaan, olut ja kakku on uponnut nahkapussiin jo ajat sitten. Takaisin tullessaan koeajaja on sen nakoinen etta ei millaan haluaisi luopua laitteesta, ja kysyy hintaa. Vastaan etta hinta on 4000 dollaria. Naamat venyvat pitkiksi.
Potkin sillalle ja lamppu syttyy paassani. Perhana, olin samana aamuna laittanut puseron taskuun muovikotelon jossa oli vahan rahaa ja pari matkashekkia. Se pusero oli satulalaukussa. Kun varmistin mielessani etta laukussa ei ole mitaan arvokasta, en muistanut tata! Pusero on yha laukussa. Laukku on kuitenkin tutkittu, puseron huppuvetoketjua myoten, rahakotelo haipynyt, samoin fillaripumppu seka linkkuveitsi. Tama oli viimeinen kerta kun annan neekerin kokeilla pyoraa. Mista on pienet rasistit tehty?

Heinakuu ja the Safari lahestyy uhkaavasti. Saattaisi olla hyva hiukan valmentautua, ainakin henkisesti. Sitapaitsi taisin töissa ilmoittaa etta lahden viikonloppuna kaymaan New Jersey Shorella.
Vahin mita voin tehda on matka Rockaway Beachille. GW sillalle, Manhattanin etelapaahan ja nyt pitaisi loytaa silta Brooklyniin. Loytyyhan se, Manhattan Bridge. Taalla on nuhruinen fillarivayla, mutta ilmeisesti siita voi ajaa joska edellani nousee sillalle neekerinainen polkupyoralla. Sillan toisessa paassa portaita alas. Portaiden mutkassa musta mies leikkii stiletilla, leikanneeko kynsiaan vai mita.
Vetta tulee taivaalta tasaiseen tahtiin, ja potkin katua nimelta Broadway. Tajuan kaantaa oikealle, ja luovin Flatbush Avenuelle. Suurin osa Brooklynia nayttaa olevan mustien aluetta, mutta suhteellisen siistia ja mukavaa. (On merkille pantavaa etta taalla ihmiset asuvat ihonvarin mukaan. Minua kiellettiin muuttamasta Nanuetin naapurikylaan Spring Valleyhin, ja totta - kaikki muuttuu kaksi kilometria Nanuetista lanteen. Jos haluaa ostaa pyorailytarvikkeita halvalla kannattaa menna sinne. Yksi musta kaveri kertoi etta jos han haluaisi vuorata asunnon samasta kompleksista kuin missa mina asun, se ei onnistuisi - joku syy kylla loytyisi...)
Marine Parkway - sillasta yli ja olen Rockawayssa. Niemimaan lapi ja siina on Atlantin valtameri. Suolaista on.
Sielta se Leif Ericson tuli - kova jatka. Eteenpain jatkamiseen tarvittaisiin vene. En rupea nyt tekemaan vaan kaannan vasemmalle. Rockaway Beachin puolivalista loytyy hotelli. Siella on siivottu joskus 30- luvulla.
Jamaica Bay. Tata suolaista suokompleksia olen useamman kerran katsellut lentokoneesta ja ihmetellyt etta kyllapa keksivat Hollantilaiset siirtokunnalle paikan.
Well, ehka hollantilaiset eivat asuneet taalla suolla. Jamaica Bay National Recreational Arean lapi menee Gateway, jota myoten sinne paasee napparasti. Nyt vasta tajuan, etta tama ei ole mitaan joutomaata vaan New York Cityn ainutlaatuinen luontoreservaatti. Niin sanotaan kyltissa.
Saarissa kasvaa tihea puskaa. Tamako se on se kaupunkiviidakko? Ystavalliset vastaukset taman lahden toimitukseen tai suoraan Spede-sedalle karenp@champint.com.


Haluatko KB-vuokraamolle kivoihin kepohommiin ?

Olisiko sinusta mukavaa viettää muutama tunti lehtevän vihreässä puistikossa leppoisaa meri-ilmaa haistellen ja uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuen ?
Kaivarin Kickbike-vuokraamo kaipaa reippaita isäntiä ja emäntiä elokuun ajaksi. Mainiot luontaisedut keppoisissa kesätalkoissa.
Ilmoittaudu Handelle p. 3883231


Keponakka kertoo Kickbike-kisat

07.08.  Kepon mestaruuskisat
        10 km, Kuusijärvi, Vantaa klo 18
16.08.  Helsinki City Marathon
        22 km, Olympiastadion klo 15
        Tarkempia tietoja sivulla 1.  
30.08.  Kempeleen Maraton
        Oulun Potkinklubi haastaa Kepon
        klo 12, tied. Matti Teirikko 08-516600
28.09.  Pääkaupunkipotkuttelu 
        20 km, Pirkkola, tied. Hande 3883231
19.10.  Kepon mestaruuskisat
        1 km aika-ajo sekä pudotuskisa klo 16
        Kondiskringlan, Leppäsilta, Espoo


Hanki nyt huippukelkka kepohintaan !

Talvi on kohta korvalla. Keskilämpötilat ovat jo lupaavasti laskussa ja Halkolammen pinnassa voi herkkä Kepon mies nähdä jaamusella riitettä. Muistutettakoon että potkukelkkailu on aito laji ja potkulautailu johdannainen, jota harrastetaan vain siksi että jäät sulavat keväällä.
Viime talvena muutaman vuoden ponnistelujen jälkeen tehtiin ensimmäinen toimiva Sporttikelkkasarja. Näillä ESLA:n tekemillä "Flying Finn" - kelkoilla ajettiinkin jo useita ME-aikoja viime talven jäillä. Kaikki kahdeksan kelkkaa myytiin heti.
Edelleen paranneltu versio tulee saataville ennen ensijäitä mutta sarja on vain noin 100 kpl, joten varaa heti. Kepohinta on edelleen 700,- (ovh. 980,-) normaalijalaksella.
Kickbiken saat edelleen alaspotkittuun hintaan 1300,-.
Ota pikaisesti yhteyttä Kickbike Worldwide OY
Hannu Vierikko p/fax 3883231 kickbike@mail.dlc.fi




Kepon kotisivu