Host-Est -96 excursio perustettiin keskiviikkona 28. elokuuta 1996 kello 10.30. Kello 11.12 operaatiosta tiedotettiin sahkopostiverkossa. Huolimatta 20 tunnin ja 18 minuutin valmistautumisajasta, H-hetken koittaessa Jätkäsaaren satamassa torstaina 29.8. kello 7.30 oli lähtovalmiudessa vain yksi kickbike. Lautalla yli, 1.5 tunnin Tallinnan kierros ja suunta kohti itaa kello 13.30.

Neuvostoimperiumin ihmeitä
Narvan maantieta Tallinnan keskustassa kohti itää. Nakyviin tulee merenranta, ja rantabulevardilla on mukava potkia. Narvan tie kääntyy sisamaahan huomaamatta, ja Tallinnan laululava tulee ohitettua ilman mainintaa. Sitten näkyy rantatielle tuntemattoman neuvostosotilaan muistomerkki, jonka kohdalta on viimeistaan aika kääntyä kohti itää jos ei halua joutua kiertämään koko Haapaniemea. Oikaisu omakotialueen läpi, ja tie päättyy. Edessa olevan harjun laelta kuitenkin kuuluu liikenteen pauhu, ja kun kickbiken kantaa metsän läpi, pääseekin vanhalle Narvan tielle.
Nyt se alkaa, betonihelvetti. Oikealla nakyy Länsimaki, edessä Priislen kaupunginosa. 15-kerroksisia kerrostaloja tulee vastaan lähes loppumattomasti. Ajan kilpaa lahiöbussin kanssa: ohitan sen joka pysäkillä ja jään taas välillä jalkeen...
Lähes loppumattoman lähiossä pujottelun jalkeen vastaan tulee Pietarin tie, Pohjois-Viron paavayla. Tie on nelikaistainen, mutta kevyttä liikennetta ei ole kielletty joten se ei siis täytä moottoritien tunnusmerkkejä.
Eipa ole tienpinnassa kehumista. Kickbike rullaa huonosti ja ohjaustanko tarisee. Tämäkin lienee ylivertaisen neuvostojärjestelman tarkkaan suunnittelemaa: Puna-armeijan maastokuorma-autot ylittävat pikku epatasaisuudet kuin tyhjaa, mutta Saksan kanssa unionissa olevien ryhmittymien Kickbike-partiot saavat kärsiä. Voimasuhteet lopullisesti varmistaakseen Puna-armeijan reippaat pojat ovat ajelleet kaikkia pääteitä panssarivaunulla, ja telojen jäljet ovat asfaltissa selvasti nähtävissä...
Toinen Kickbike-jääkärin hidaste ovat valtatien rampit. Eritasoristeyksien silmukat on mitoitettu niin, etta kuhunkin silmukkaan mahtuu majoittumaan risteysvartiopataljoona. Suuressa maassa kaikki on ollut suurta. Päätelmä on, etta silmukkaramppeja ei kannata käyttää, suoraan vaan penkereiden yli seuraavalle tielle...

Harjumaa
Pois päätieltä, ja vaihtoehtoinen reitti kulkee lapi kaupungin nimeltä Loo. Loossa on ollut aikanaan kanakombinaatti, hoyheniä on kaikkialla ja kananpaska haisee. Yritän ostaa Loosta tarkempaa karttaa, heti sataman huoltoasemalta ostamallani 1:500 000 kartalla matka näyttää etenevän vähän turhan hitaasti. Koko kaupungista ei kuitenkaan saa karttaa: täytyy tyytyä oluen juontiin ja jatkamaan matkaa.
Kostiveressa takaisin päätielle, ja päätien varresta loytyy viikinkiaikainen hautausmaa.Vitonen päätieta ja sitten taas sivutielle, nyt valtatien pohjoispuolelle.
Täälläpäin ei taida olla tapana pysahtyä lukemaan karttaa, jos ei ole eksyksissä. Aina kun pysäyttää Kickbiken ja kaivaa kartan esiin, ensimmäinen paikalle tuleva auto pysähtyy ja kuljettaja tiedustelee ystavallisesti venäjäksi, olenko eksyksissä ja tarvitsenko apua. Nietu Probleme, Otchin Harasoo, Spaziba, Drasvidanja!
Tiet ovat toinen toistaan huonompia. Poikkean kaupassa kylassa nimelta Kiiu. Kauppa löytyy kyltin perusteella, olen hiukan epäuskoinen etta onko se toiminnassa kun mitään mainoksia ei ole. Täälläpäin ei tunnu olevan mainostaminen tapana. Kaikkein hurjin tapaus loytyy kylästä nimeltä Kolga. Viron- ja venäjän kielinen kyltti joka SAATTAA EHKA tarkoittaa jotain kaupantapaista, ohjaa teollisuusalueelle. Meinaan kaantya takaisin jo kaksi kertaa, mutta ystävälliset ihmiset neuvovat eteenpain. Lopulta löytyy nuhjaantunut teollisuuskiinteistö, jota ei ulkoa pain millään uskoisi kaupaksi. Kun uskaltaa vielä kiivetä betonibunkkerin toiseen kerrokseen ja kulkea siella pitkän ja pimeän käytävän läpi, löytyy kauppa, joka on kyllä auki! Puhelinlinjat repsottavat, mutta maisemat vaihtuvat. Karuja, karkeita kangasmaita ja väljiämäntymetsiä. Loksan risteyksen lähella on huoltoasema, tarkistaisin mielellani rengaspaineet, mutta se ei onnistu niinkuin ei Viron bensa-asemilla yleensäkään -käytettävissä ei ole paineilmalaitteita.
Teltta pystyyn 20 metriä tiestä, tukevaan kuusikkoon Harjumaan ja Virumaan maakuntien rajalle. Kartan mukaan tästä on n. 2 mm eli 1 km merenrantaan. Meri löytyy, ja tihenevän pimeyden suojassa käyn siinä uimassa ranta-asutuksen valitse puikkien. Taalla pain merenrantaan on kai aina päässytkin vapaasti, Suomestahan loikkarit palautetaan. Toista on tainnut olla Eestin neuvostotasavallan länsirannikolla.

Virumaa
Aamulla Virumaan puolelle kaupunkiin nimelta Vosu. Vosu on rantalomakeskus, ja päivä on helteinen ja pilvetön, mutta ranta on autio -koulut ovat alkaneet. Hiekkaranta on upea. Nautin kaupan kulmalla oluen ja tarinoin kylänmiesten kanssa: sitten sisämaahan kohti Rakveren kaupunkia.
Tienpinta on edelleen huononlainen, ja KB rullaa heikosti. Ylämäki sisämaahan päin tuntuu paljon isommalta kuin mitä se onkaan. Äkkiä tienvieressä pellolla nakyy iso lintu, haikara tai muu vastaava pelikaani. Virossa haikarat ovat aika yleisiä, ja niiden pesiä näkyy mm. puhelintolppien kärjessä teiden varsilla. Tämä yksilö kiusaantuu saamastaan huomiosta ja lehahtaa valtaville siivilleen.
Haljalassa on upean näkoinen vanha kirkko, joka on kuitenkin lukossa. Kyltti kertoo, etta kaikki kalleudet on viety johonkin museoon Tallinnaan.Vihdoin Rakvere. Kaupunki on Lansi-Virumaan suurin keskus, ja ensimmainen kaupunkimainen paikka Tallinnan jalkeen.
Luokkaa 130 km Viron teilla vuorokauden sisaan, ja olen aivan puhki. Tajuan, etta pelkastaan"ratasta" kayttamalla en millaan ehdi Tartoon, Pärnuun ja viela takaisin Rääveliin neljassa ja puolessa paivassa. Tsekkaan bussit Tartoon, kayn nauttimassa lounaan Rakveren vanhanlinnoituksen muurin harjalla ja nousen bussiin klo14.

Tartu
Harjumaan männikoissa ja Virumaan helteessa viruneena hyödynnän innolla Tartosta löytyviä palveluja. Majoitun Park-hotelliin Toomemaelle, potkin lapi nähtävyydet, nautin hienon päivällisen josta pulitan merkittavat FIM 30 ja hengailen musiikkibaarissa. Rockbaarissa roikkui hyvää englantia puhuvaa porukkaa ja erinomaisen hemaisevia misukoita. Vasta seuraavana paivana tajuan tehneeni virheen, jota kadun seuraavat 35 km...

Viljandimaa
Tartosta länteen: ensin vähän peltoa, sitten suota ja metsää. Tarton lapi kulkeva Emajoki lähtee Vortsijarvestä, ja Tartumaan jaViljandimaan raja sijaitsee tässä luusuassa.Vortsijarvessa on upea, pitkä, leveä ja matala hiekkaranta, joka oli nyt käytännössä autio. Pilvetön hellesää suosii hiekassa ja vedessa puljaamista.
Taas metsäseutujen lapi ja vihdoin tulee vastaanViljandin kaupunki. Viljandin keskustassa viereeni ajaa poliisiauto, ja toinen poliisisedistä kysyy jotain. Ääni on niin hiljainen, etta en oikeastaan kuule mitaan. Poliisi kysyy kovemmalla äänellä, ja nyt luulen että hän kysyy jotain venäjän kielella. Vastaan suomeksi "En ymmärrä". Nyt poliisit hymyilevät, heilauttavat kättään ja ajavat pois.
Myöhemmin kuulen, etta Viljandissa on tänä viikonloppuna Rockfestivaali - poliisit ehka olivat siksi hieman varpaillaan. Sivulaukusta pilkistivat teltan alumiinisalkojen kappaleet, joten poliisit mahtoivat tuumailla etta siina on taas joku koyha venäläispiru. Mitähän jos he olisivat aavistaneet, kenen kanssa ovat tekemisissä...
Konsertti alkoi klo 18. Kuusi virolaisyhtyetta, näistä sykähdyttävin nimeltään Sullivan Unplugged. Sullivan latasi rytisevää Rythm'n Bluesia tuoreella otteella. Paikallisten keskuudessa hyvin suosittu oli yhtye nimeltään BDO, jonka mölinästä en ymmärtänyt mitään.
Finally the superstars: The Animals (There is a house in New Orleans...). Laulaja jonka nimi oli King tai muuta vastaavaa jaksoi rääkyä kiitettavasti, mutta koko hommasta oli tuoreus kaukana: Wanhoja Pieruja. Animals on ns.Overground-bandi, ainakin nykyään (jotainhan niiden on elääkseen tehtävä), missa on BluesBrothers-henki?
Poistun konsertista kello 02.00, ja siirryn taas järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Potkin 15 minuuttia ulos kaupungista, pystytan teltan kuun valossa ja vedan unta palloon.Läsnäolostani taitavat tietaa vain kylän koirat, ja nekin ovat vähän epävarmoja.

Pärnumaa
Viela hiukan peltoa ja sitten taas metsämaita lanteen. Viro on todella harvaan asuttu maa. Odottelen kaupan aukeamista puoleltapäivin kylässa nimeltä Kopu, ja hyvä niin koska sitten on taas vastassa 35 km pelkkää metsää.
Kilingi-Nommesta löytyy useampikin baari, ja täällä on huoltoasema jolta saa lainata käsipumppua. Vaikka alla on nyt yksi Viron pääteista (Pärnu-Valga) GSM ei servaa!
Illan suussa Pärnuun, majoittuminen 100 Suomen markan hotelliin (neuvostotyyliä) ja kapakoissa hengailua...

Etelän ihmeiden analyysi
Virossa kulutustavaraoiden hintataso on 30-35%suomalaisesta. Vastapainoksi on monia tuotteita ja palveluita, joita ei ole saatavissa, paineilmasta alkaen.
Kehitysmaamatkailu on aivan toista kuin ns.sivistyneessä maailmassa matkailu - läntinen yhtenäiskulttuuri, joka loytyy samanlaisena Lansi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, on jättanyt aika suuren osan tätä Tellusta vielä turmelematta, ja lähinaapuristakin löytyy vielä tälläisia seutuja.
Fakta on, etta "alikehittyneillä" seuduilla ei ole saatavilla sellaisia tuotteita ja palveluja, joita paikallinen vaesto ei käytä. Jatkossa tämä taytyy ottaa varustuksessa huomioon. Keskeisin ongelma Virossa on tienpintojen epatasaisuus ja siita seuraava matkanteon raskaus seka ohjaustangon tärinä. Sain sormiini tarinataudin,ja sormet ovat aivan kompurat ja vailla puristusvoimaa viela 6 vuorokautta retken jalkeen. Tärinätaudin välttäminen vaatii kehitysmaaretkille paksumpia renkaita. Tällöin rattaan rullauskyky ei välttämättä parane -pitäneekö harkita peräti maastopolkupyorää, tai ehkä jotain vielä primitiivisempää :-)

Spede-Setä